perjantai 14. kesäkuuta 2013

Armoton taistelu on alkanut!


Minun kukkaruukuistani löytyy joka ikinen kerta kutsumattomia vieraita. Nyt varsinkin, kun on ollut sateista, nousevat limaiset vanat pitkin ruukkujen seinämiä ja lehtokotilot rusahtelevat jalkojen alla aina, kun pihalla kävelee. Eikä se ole hauska juttu, sillä yhden rusahtaneen ympäriltä löytyy nopeasti viisi kannibaalikaveria juhla-aterialta.

Me olemmekin aloittaneet perheen kesken uuden kesäharrastuksen, kotilonmetsästyksen. Meillä on pitkin pihaa muutama kannellinen ämpäri, joihin keräämme niitä aina kun ehdimme. Jos lapset olisivat isompia, voisi hyvä houkutin olla vaikka sentti per kotilo, nyt mennään vaan keräämisen ilosta...

Sitten harrastukseen kuuluu sama ruljanssi joka ilta, keitetään iso kattilallinen vettä ja kotilot pääsevät viimeiseen kylpyyn. Tämän vaiheen olen suosiolla jättänyt mieheni tehtäväksi, samoin kun viimeisen kuopan kaivamisen jonnekin pihan laitamille.

Metsästysharrastukseen kuuluu osana myös kyyrykävely, eli minä menen usein nokka maata viistäen nakkelemassa kotiloita pihlta johonkin muuhun pusikkoon. Minua alkaa pikkuhiljaa korpeamaan yrtit, joiden lehdet ovat täynnä reikiä ja sontakiekuroita. Tätä menoa meillä ei varmaankaan ole loppukesästä jäljellä myöskään yhtään orvokkia tai auringonkukkaa.

Tämä taistelu on varmaankin turhaa touhua, mutta minun logiikallani jokainen viisikymmentä tai sata kotiloa vähemmän on vähemmän tuhoja kukissani ja vattupuskissani. Aiheesta lueskellessani en ole ainakaan vielä löytänyt mitään muuta hyvää vinkkiä, kun ihan perinteinen manuaalinen tuhoaminen joten näillä mennään. Ja ei todellakaan ole enää hauskaa nähdä kotiloa asfaltilla. Huoh...


8 kommenttia:

  1. Suosittelen Ferramol-rakeita, tuhkaa ja kahvinporoja. Lisäksi nurmikon pitäminen mahdolllisimman lyhyenä ja kannattaa pitää huoli, ettei ole heinikoita tai tuuheuta kasvustojs, joihin ei ilma käy. Ts. Eo kosteita lymyämispaikkoja. Em. Keinoilla olen saanut kotiloitten määrän vähenemään lähes olemattomiin. Käytän Ferramolia parin viikon välein. Aine on kyllä kohtuullisen kallista, mutta mitäpä sitä ei kukkahullu puutarhansa eteen tekisi...

    VastaaPoista
  2. Huh..ompa tuo kotilo meininki aika karua! Minulla ei tätä ongelmaa. Kirvoja kyllä riittää! Miten luonnon omat keinot? Eikös Siili syö kotiloita? En tiedä..

    VastaaPoista
  3. Meilläkin on pihan täynnä näitä, mutta eivät minua juurikaan haittaa, kun en ole istuttanut mitään kukkasiakaan maahan. Mutta täytyy sanoa, että kanat ja ankat ovat hyvä keino vähentää niitä, ne oikein herkuttelevat etanoilla! :D

    VastaaPoista
  4. Marika T jotenkin alkoi kiehtomaan tuo pikku kanala :) Mutta piha on keskellä kaupunkia, joten saa jäädä ajatuksen tasolle. Ferramolia olen katsellut moneen otteeseen, mutta sitten jättänyt, kun en jotenkin tahtoisi laittaa sitä tuonne kasvimaalle. Kukille vielä vois...

    Mutta täällä on tosiaan lääniä riittämiin ja tontti rajoittuu kummaltakin puolelta pusikkoon ja peltoon. Joten jos oman pihan saa "puhtaaksi", niin sieltä jostain niitä ryömii tuhat takaisin...

    VastaaPoista
  5. Voi kauhistus, kauhea vitsaus nuo kotilot ja tänä vuonna on tullut joka puolelta samansuuntaista viestiä, että niitä nyt riittää. Kyllä uskon että auttaa, että jos sitkeästi keräätte vaan kaikki pois. Voisiko rajoille laittaa jotain esteeksi ? Tuhkavanat ? Aika homma kuitenkin siinäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää nyt ainakin yrittää vattupenkki ja kasvulaatikot suojata. Oon aikaisemmin laittanut niiden ympärille kalkkia, kun naapuri vihjasi, että se voisi auttaa. Nyt Täytyy tehdä uusi kierros, kalkkia, tuhkaa ja kahvin poroja :)

      Poista
  6. Herranen aika!! Onneksi meillä on vältytty noilta. En tiedä millä niistä selvittäisiin 8-O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei noista selvitä mitenkään, taistellaan vaan huonolla menestyksellä :)

      Poista