Junttapaalun varressa

Viikonlopun aurinkoiset säät innostivat ulkoilemaan ja touhuilemaan pihalla ihan urakalla. Maasta löytyi kaikkien alkujen ja nuppujen lisäksi kohtalainen sato maa-artisokkaa, jota riitti naapurillekin vietäväksi. Vaihdossa hän lupasi minulle muutaman tomaatin- ja kurkuntaimen. Minulla omat eivät ole vieläkään itäneet.

Kaiken sen haravoinnin, kitkemisen ja kuopsuttamisen lisäksi tulevan kasvihuoneen perustukset saatiin hyvään vauhtiin. Koko urakka aloitettiin lapioimalla pihan perälle keskimäärin 50cm leveä ja vaihtelevasti saman verran syvä oja kasvihuoneen sokkelin muotoon.

Aurinkoisella alueella maa oli jo kokonaan sulaa, eikä vettäkään ollut ihan kiusaksi asti, joten homma onnistui helposti. Touhu itsessään oli melkoista mutavelliä, mutta onneksi saappaat saa pestyä.

Perustuksia varten haettiin puutarhalta puoli tonnia karkeaa soraa. Sitä lapioidessa ensin kärriin ja sitten kärristä pois tuli takuulla suoritettua viikonlopun hyötyliikuntaosuus. Kaivettu oja täytettiin karkealla soralla ja tampattiin mahdollisimman tiukkaan kotitekoisen tyylikkäällä ja ergonomisella juntalla. Onneksi en itse joutunut hoitamaan tätä osuutta ollenkaan.

Junttaamisen jälkeen juotiin kakkukahvit ekaa kertaa pihapöydän ääressä ja suunniteltiin hommaa eteenpäin. Vaikka intoa ja puhtia olisi vielä riittänyt, jäi projekti tällä kertaa tähän, sillä sopivien pihalaattojen, tiilien tai harkkojen saaminen sunnuntaina onnistui mahdottomaksi. Rautakaupat olivat kiinni, eivätkä puutarhamyymälätkään olleet vielä päivittäneet varastojaan viherrakentajien aikaan. Onneksi homma saatiin eteenpäin heti maanantaina aamusta.

Ja oheisessa kuvassa ei sitten ole meidän pihapöytä, vaan se mieheni kotitarpeista kyhätty juntta.