Elokuista elämää, tomaattia ja omenaa

Meidän pihassa on ihan pikkuhiljaa alettu siirtelemään purkkeja ja ruukkuja varastolle päin, lapioita, talikoita, kuokkia, haroja ja tukikeppejä autotallin kulmalle, repimään kellastuvia kasveja irti ja mikä tylsintä, irroittelin puutarhapöydän jatkopalat ja vein samalla muutaman tuolin varastoon aurinkovarjon kanssa odottamaan seuraavaa kesää ja seuraavia pihajuhlia.

Kasvihuoneesta tulee tomaatteja tasaiseen tahtiin ja pelko siitä, että kaikki kypsyvät yhtä aikaa on osoittautunut aivan turhaksi. Meillä on riittänyt mukavasti ihan koko ajan kesäkurpitsaa, tomaatteja ja monenlaisia yrttejä. Kurkut ovat jo loppuneet. Nyt syömme hieman matosia omenoita ja vieläkin riikunoita. Kun oikein viitsin etsiä, löysin sen verran omenoita, että sain jopa vähän hilloa keitettyä. Ensi vuonna täytyy varmasti laittaa vähän enemmän juureksia, sillä kun vihreä hiipuu maan pinnalta on jäljellä enää muutama palsternakka ja maa-artisokat.


Pimeisiin iltoihin olemme varautuneet hommaamalla muutaman aurinkokennovalaisimen, joihin on kytketty liikkeentunnistin. Olen tähän asti ollut melko epäileväinen niiden suhteen, enkä juurikaan odottanut suuria. Mutta eipä turhaan päässyt pettymään, sillä mielestäni nämä uudet valot ovat melko hyviä. Tietysti aika näyttää miten ne kestävät käytössä, mutta ainakin näin uutena niiden valaisuteho on loistava ja ne täydentävät hyvin pihan muita valoja. Nämä lamput ovat vajaan metrin korkuisia ja kappalehinta oli useamman kympin, mutta minusta tuntuu, että hinta-laatusuhde voi olla ihan kohdallaan.

Kuten aiemmin mainitsin, tomaattia ja kesäkurpitsaa tulee paljon. Tänään jaksoin kokeilla kesäkurpitsapihvejä ja niistä tuli herkullisia. Yksinkertaisuudessaan pihvit valmistuvat niin, että raastettuun kurpitsaan lisätään reilusti mausteita, juustoa, munaa ja jotain jauhoja, sitten pannulle tai uuniin ja parempiin suihin. Tämä oli loistavaa vaihtelua paistettuihin kesäkurpitsakuutioihin, keittoon ja vuokiin. Kesäkurpitsapihvien ohjeita löytyy googlettamalla vaikka kuinka paljon, itse uskoin fetan toimivan hyvin, kuten mintun ja sitruunankin, mmmm....

Ja kyseisistä aineksista toinen suosikkilisukkeeni on tänä kesänä ollut pannulla paistetut kesäkurpitsalohkot, tomaatinpuolikkaat ja mieletön kasa basilikaa. Valmistus menee niin, että pannulla paistetaan öljyssä yhtä paljon tomaattia ja kesäkurpitsaa, sopivan kypsät vihannekset maustetaan suolalla, pippurilla ja hyvällä lorauksella balsamiviinietikkaa. Viimeiseksi mukaan lisätään paljon basilikaa ja pyöritellään hetki pannulla. Ja sitten syömään.

Loistavaa kyllä, meillä lapsetkin syövät hyvin vihanneksia. Ehkä itsellä alkaa olla jo vähän vatsa täynnä aina niitä samoja sapuskoja. Mitähän pihalta löydettyä teillä syödään mieluiten?

Kesäkukkia vai villasukkia?

Nyt on merkilliset ilmat, syksy tekee tuloaan, mutta aina silloin tällöin kesän kuumuus voittaa ja saamme yllättävän hellepäivän. Syksystä kielivät omenat, jatkuvat sateet, ilmassa viihtyvät homeitiöt ja tasainen sato kasvihuonetomaatteja, kurkkuja ja jotain muutakin aina silloin tällöin. Köynnöstuessa kivunnut päivänsini alkaa olla luovuttanut, vaikka se kukki komeasti koko kesän. Minua on vähän yllättänyt se, että niinsanotut kesäkukat ovat vasta nyt parhaimmassa loistossaan. Purkeissa kukkivat upeat auringonkukat, kesäkukkasekoitukset ja jopa keväällä hankkimani daalian juurakko on saanut aikaiseksi metreittäin vartta ja kolme nuppua.

 

Kasvihuoneessa on kaikki hyvin, tomaatteja on satoja, kurkkuja tulee tasaisesti ja chilit ja paprikatkin ovat muodostaneet runsaasti alkuja. Tosin munakoisoista alkanut home on levinnyt pikkuhiljaa myös kurkkujen lehdille ja toisinaan joku tomaatti saattaa olla vähän homeen peitossa. Tämä jatkuva kosteus ei asiaa auta, vaikka kasvihuoneessa on ovet ja ikkunat levällään koko ajan ilman kiertämiseksi. Toisaalta sato kypsyy, joten ei kai asialle mitään tarvitse tehdä. Ehkä tässä vaiheessa harvennus ja rankalla kädellä karsiminen voisivat olla parhaita vaihtoehtoja.  

Eräänä päivänä unohdin muutaman kypsän tomaatin pihapöydälle, josta ne pääsivät parempiin suihin ihan hetkessä. Silloin olin taas äärettömän iloinen, että minun tomaattini kasvavat seinien sisällä turvassa. Varikset, rastaat ja lokit ovat joka päivä pihallamme etsimässä esille jääneitä herkkuja, milloin hyppimässä pöydillä ja milloin marjapuskissa.

 

Minun kolme munakoison tainta ovat noin puolen metrin korkuisia, vahvavartisia ja syvän vihreitä. Ne ovat kukkineet pitkin kesää ja minä olen pölytellytkin niitä kukkia useampaan kertaan. Vieläkään ei ole havaittavissa yhtä ainoaa alkua. Luulenpa tosiaan, että nyt alkaa olla jo aika myöhä siihen, että yksikään munakoiso ehtisi valmiiksi asti. Kesäkurpitsat ovat olleet kasvihuoneen ulkopuolella, mutta myös ne ovat tarvineet pensselipölytyksen, jotta minä olen saanut satoa.

Ja nyt kun sato tuli mainituksi, niin kriikunaa tulee. Sitä tulee paljon. Tänä vuonna omenat ovat vähän surkeita ja matosia, mutta näitä tulee sitten senkin edestä. Nyt jos vielä keksisi jotain hyvää säilöttävää kriikunoista. Pakastimessa niistä tuli aika pahoja, mutta hilloa en ole vielä kokeillut. Joskus taisin kuulla, että sokeriliemeen voisi upottaa, tai viinaan...

Kesää pullottamassa

Eilen minä sen vihdoin aloitin, nimittäin säilömisen. Tai olenhan minä pakastanut marjoja jo jonkin verran, mutta tässä mehustamisessa ja hilloamisessa on sitä toisenlaista loppukesän tuntua...

Ihan ensimmäisenä kävin kaivelemassa kellarin kätköistä pulloja ja purnukoita, joita olen keräillyt sinne koko talven. Niitä me tiskattiin ihan urakalla mehuja ja hilloja varten. Sitten tänä aamuna kävin pyörähtämässä pihapuskissa, josta mukaan tarttui aivan hujauksessa reilu kymmenen litraa punaherukkaa.

Meillä on melkoisen iso kellari talon alla, joten mehujen säilöminen sokerin, kuumien pullojen ja Atamonin avulla on varmasti kaikkein järkevintä. Piharakennuksessa on tietysti myös arkkupakastin, johon pussitan ja purkitan monenlaisia marjoja, ehkä hieman papuja, yrttejä, omenia ja jotain hilloja. Tällä hetkellä pakkaseen on laitettu tuoretta mansikkaa, mustikkaa ja vadelmaa. On minulla muutama pakastepullokin, ehkä yhtä mehumaijallista varten.

Minulla on yhdeksän litran mehustin, johon mahtuu kerralla mehustumaan varmaankin kaksitoista litraa marjoja, kunhan vaan vähän painelee ja antaa kannen olla vähän raollaan. Tähän määrään menee sopivasti seitsemän desiä sokeria ja mehua tulee viisi viinipullollista, eli vajaa neljä litraa. Tämän satsin tekemiseen menee aikaa kolmisen tuntia ja kunhan tekniikan taas oppii kunnolla, ei mehustinta tarvitse ehkä koko aikaa vahtia vieressä. Ja on nimittäin hyvää tuo tuore punaherukkamehu!

Nyt minä odottelen malttamattomana kypsyviä karviaisia. Sain viime keväänä vaihdossa ystävältäni purkin karviaishilloa, joka oli aivan taivaallista hyvän maalaisbrien kanssa. Sitä minä kokeilen tehdä meillekin. Ja huomiselle on jo valmiina kellarissa äidin tuomat mustaherukat, joita taitaa olla 25 litraa. Tietääpä ainakin mitä meillä puuhataan viikonloppuna...