Herkkuja lehtikaalista

Nyt kun salaatit ovat jo loppuneet rucolaa lukuun ottamatta, on aika kehittää lehtikaalista herkkuja. Minä kylvin sitä ensin yhden kierroksen, mutta sen söivät kirpat. Hieman myöhemmin kylvin toiseen laatikkoon pätkän, joka onkin tuottanut ihan yli odotusten. Tuntuu, että tästä puolimetrisestä puskasta riittää ja riittää aina vaan kaalia. Toki näitäkin on kaalimadot pureskelleet, mutta suurin osa lehdistä on ihan kunnossa.

Ensimmäinen herkku, jota olemmekin syöneet jo useasti on yksinkertainen lehtikaalislaw, eli kaalisalaatti majoneesikastikkeella. Jos tahtoo tehdä nopean version, riittää että pilkottuun kaaliin sekoittaa majoneesia, hieman sitruunamehua, suolaa ja pippuria. Jos tahtoo monipuolisempaa salaattia, sopii sekaan laittaa sipulia, porkkanaa ja vaikka raastettua ja valutettua kesäkurpitsaa. Kastikkeeseen sopii myös ranskankerma ja sinappi, oman maun mukaan.

Mutta tämä toinen herkku oli oikeastaan se, jonka vuoksi päätin omistaa koko tekstin lehtikaalille. Nimittäin fatajuusto-lehtikaalipiirakka. Voih, mitä herkkua siitä tulikaan. Ensin tarkoitukseni oli tehdä piirakka pinaatista, mutta sitten tulin järkiini. Mitä turhaan täyttää piirakkaa pakastimen antimista, kun kotipihalla on siihen tarkoitukseen juuri sopiva puska.

Ja tämä piirakka oli yleisesti ottaen melko kokeellinen varsio, sillä pohja oli tehty gluteiinittomasti karppaajien suosimaan mantelileipäpohjaan. Täytteen tein niin, että pehmitin ja maustoin kaalit ensin pannulla ja lisäsin ne sitten esipaistettuun pohjaan fetan ja munamaidon kanssa. Sitten piirakka uuniin vielä puoleksi tunniksi ja herkuttelemaan. Ja vaikka kyseessä olikin "dieetti"- versio, maistui se hyvin muillekin. Ja kaikki mitä jäi yli, säilyi hyvin jääkaapissa, pohja oli ehkä jopa mehukkaampaa seuraavana päivänä.

Saattaapa olla että tätä gluteiinitonta karppiherkkua löytyy meidän kahvipöydästä seuraavissa juhlissa. Toisaalta kuulin kehuja myös feta-kesäkurpitsapiirakasta, joten täytyy ehkä sekin kokeilla...

Kilpaa kaalimatojen kanssa

Säät ovat antaneet muutaman muistutuksen tulevasta syksystä. Uusien salaattien itäminen on hidastunut, eivätkä tomaatitkaan ole vielä saaneet väriä. Puskat kuitenkin notkuvat vihreitä raakileita, niin tomaatteja, kurkkuja, paprikoja, chilejä kuin herneitäkin. Herneet ovat muuten ihan normaaleja kuivattuja ruokaherneitä ja sato on loistava. Munakoisot ovat täynnä kukkia, eikä yrttienkään vauhti ole yhtään hidastunut. Tähän mennessä olen saanut satoa mukavasti yli odotusten.

Kasvihuoneeseen oli taas eksynyt muutama kutsumaton vieras. Pieni lentomuurahaisporukka oli pesinyt kasvulaatikkoon salaatin juurelle. Revin eilen viimeisiä kitkeriä salaatteja pois, kun laatikossa alkoi kuhina. Ensimmäisenä keinona ripottelin murkkujen päälle reilusti kanelia. Tänä aamuna laatikossa ei näkynyt enää muurahaisia, mutta täytyy tutkia tilannetta uudelleen muutaman päivän kuluttua.

Ikävä kyllä kotilotkin ovat päässeet kasvihuoneeseen. Niitä saa nyppiä melkein joka aamu pois kurkuntaimista. Jostain syystä ne eivät ole vielä viihtyneet muissa kasveissa. Onneksi kotiloita on ollut seinien sisällä vain muutama ja ainakin minusta tuntuu, että niiden ahkera kerääminen on pitänyt kannan kurissa tänä kesänä. Varmaankin myös kahvinporot ja kitkeminen on auttanut.

Uusimpana riesana olen löytänyt salaateistani kaalimadot. Tähän mennessä jäävuorisalaatti ei ollut kelvannut vielä muille, mutta nyt rinnan kasvavat lehtikaalit ja jääsalaatit olivat kummatkin joko pelkkiä rankoja tai täynnä isoja reikiä sekä kakkaa. Lopulta löysin myös itse tuholaisen keittiön läviköstä työn touhusta.

Kokonaistilanne on kuitenkin loistava, sillä olemme saaneet salaattia ihan joka ikinen päivä kesäkuun alkupuolelta asti. Eli voitolla ollaan reilusti, vaikka syömmekin lehtikaaleja kilpaa niiden matojen kanssa.

Nyt minulla pyörivät pullot ja purkit pöydillä ja mehumaijakin odottaa keittiön nurkassa. Marjoista iso osa alkaa olla kypsiä, mutta jos vielä muutaman päivän malttaisi odottaa mehustamista...

Tuholaiset kasvulaatikoissa

Joku kumma on päässyt käsiksi kasvulaatikoihini. Retiisin lehdet on syöty ja mukulat täynnä juovia. Lehtikaali on rei-itetty ja rucola alkaa olla jo pelkkiä rankoja. Näin ovat kirpat löytäneet kasvimaani ja loputon kilpajuoksu on alkanut.

Päätin yrittää suojautua niitä vastaan muutamalla keinolla. Ensimmäiseksi otin kasvihuoneesta hyvän puskan timjamia ja sijoitin sen molemmin puolin lehtikaalia. Retiiseistä jätin muutaman yksilön ihan vaan niiden ötököiden ravinnoksi. Myös rucola saa villiintyä ja päätyä kirpoille, kasvihuoneessa kasvaa toinen rivi.

Ystävältäni sain neuvon, että perinteisellä vaaterullalla vetelee ympäri salaattiriviä, niin kirpat hyppivät siihen ja tarttuvat kiinni. Vielä en ole onnistunut, mutta toisaalta ötökätkin ovat aika vähissä joka kerta, kun käyn salaattejani katselemassa. Tämä vaaterulla on kuitenkin nyt nätisti kasvihuoneen hyllyllä ja kerännyt tähän mennessä ainakin hyvän satsin muurahaisia.

Viimeisenä keinona olen yrittänyt listiä joka ikisen näkemäni ötökän. Kesäkurpitsan kukat taitavat olla tällä hetkellä suosituin kokoontumispaikka, mutta tuhoista päätellen ne käyvät kasvimaalla ainakin lounaalla ja illallisella. Ihme juttu miten noin pikkuruinen ötökkä saattaa toisinaan tuhota jopa koko sadon. Minulla tuhot ovat vielä kohtuuden rajoissa, mutta täällä minä virittelen jo mäntysuopasuihketta ja jos jostain tuhkaa riittää, saatan ripotella sitäkin lehtikaalille.