Chileistä lämpöä

Nyt puutarhan hoito on keskittynyt lähinnä haravointiin ja kuolleiden kasvien kärräämiseen. Ja tietysti omenoiden keräämiseen. Samaan aikaan kun kasvit ulkona kuihtuvat, jatkuu kasvihuoneessa tuotanto ihan hyvään tahtiin. Joka kerta kun sieltä tulee, jää käteen jotain syötävää.

Tomaatteja ei ole vieläkään tarvinut ostaa kaupasta. Tänä kesänä kaikki kasvihuoneeseen päätyneet taimet olivat minitomaatteja, mutta se näyttää olevan kypsymisen kannalta ihan hyvä juttu. Kurkun alkuja ilmestyy kasvihuoneeseen vieläkin, kuten myös pihalle tosi terhakoita kesäkurpitsan kukkia. Mutta jos niitä tahtoo syödä, olemme joutuneet siirtymään ja markettien mauttomiin tuotteisiin. Mielenkiinnolla odottelen jakaako kesäkurpitsa vielä kasvattaa hedelmän, kurkkua tuskin tulee öiden hipoessa hallarajaa. Tosin jos aurinko vaan näyttäytyy päivällä, saattaa kasvihuoneen lämpö nousta hyvinkin vielä 25°C.

Todellisia yllättäjiä ovat kyllä tänä vuonna olleet chilit, jalapenot tai mitä ikinä ne ovatkaan. Itselläni ei ole taimien nimistä tai vahvuudesta tietoakaan, sillä sain kaikki chilin ja paprikan taimet ystäviltäni. Minulla on kasvihuoneessa kahden näköisiä chilejä, niitä pitkiä ja suippoja sekä keskimäärin kolmen sentin mittaisia pieniä. Kumma kyllä niissä pitkissä joku saattaa olla todella mieto ja makea, kun taas toista maistaessani jouduin pyörittelemään jogurttia polttavassa suussani vartin verran. Pienemmät ovat olleet tähän mennessä hyvin ärhäköitä.

Paprikan kanssa hommat menivät vähän heikommin, sillä taimia on ainoastaan yksi, eikä siinä ole kuin kaksi hedelmää. Nyt ne ovat pikkuhiljaa saaneet vähän väriä kylkeen, mutta minusta tuntuu että niitä uhkaa jokin tauti. Paprikan varressa on n. 20cm homeinen ja kellastunut pätkä, jonka yläpuolella paprikat ovat. Nyt ne ovat menettäneet kimmoisuuttaan, eikä taimessakaan olen enää lehtiä jäljellä. Saapa nähdä ehtivätkö paprikat kypsyä. Onneksi ne ovat tosi maukkaita kaupassakin.

Täytyypä kokeilla tänä vuonna kuivatella vähän lämmikettä joulupaketteihin. Ainkin nyt tuntuu, että chilejä tulee reilusti yli omien tarpeiden. Toivottavasti ne vaan ehtivät kypsyä ennen pakkasia. Ehkäpä osan voisi siirtää myös ulkoeteiseen punehtumaan, enpä tiedä mikä niille olisi parasta.

Myös stevia, daalian juurakko ja talteen kerätyt siemenet tulisi siirtää talvisäilöön, mutta en vielä ole oikein ehtinyt tutkia miten. Toivotaan, että lumisade ei ehdi yllättää, kun syksyllä tämä puutarhanhoito on vähän hidasta...

Talven varalle ja vähän ylikin

Nyt on virallisesti syksy, syyskuu. Tervetuloa myrskyt ja hallat, kynttilät ja takkatulet. Kyllähän sitä kesää riittikin, ja vieläkin toisinaan iltapäivän auringonpaiste lämmittää ihanasti. Jokainen varautuu talveen omalla tavallaan, toiset eivät ehkä mitenkään. Meillä se on ollut yhtä säilömistä, pakastamista, kuivattamista ja mehustamista. Pihalla puiden pilkkomista ja halkomista, haravoimista, harventamista ja omppojen keräämistä.

Kasvihuoneessa on harvennettu oikein kunnolla. Tomaateista olen katkonut suurimman osan latvoista, joissa on ollut vielä ollut muutama hento kukka. Nyt raakileet saavat kunnolla valoa ja ehtivät toivottavasti kypsyä. Myös tomaatin lehtiä on saksittu reilulla kädellä. Yksi ruukussa kasvanut kurkku on revitty kokonaan irti ja munakoiso nostettu pihalle kukkimaan. Toivotaan, että väljyys auttaa paprikoita ja chilejä saamaan hieman väriä. Niissä kun ei ole vielä kun pilkahdus punaista.

Purkkeihin olen kuivannut enimmäkseen nokkosta, lehtikaalia, ruohosipulia, timjamia ja steviaa. Vielä on jäljellä ainakin rosmariinipuska, persiljaa ja lisää lehtikaalia, myös piparminttua voisi hieman kuivattaa. Täytyy varmasti joku kerta levittää saunan lauteille lakana ja ripotella sinne oikein kunnon yrttikoktail, jotta minun ei tarvitse kuivatella joka päivä jotakin uunissa. Basilikaa ajattelin pakastaa suikaloituna jääpalakuutioihin ja öljyyn sekoitettuna. Näin olen tehnyt aiemminkin ja se oli minusta hyvä keino.

Halkohommia on tietysti tehty pitkin kevättä ja kesää. Kaadetut omenapuut ja sireenit on pilkottu haloiksi ja suuremmat risut on pätkitty. Nyt meillä löytyy kuivaa puuta liiteristä ja vähän kosteampaa puuta pinoista, halottavaa pihalta ja sisään siirrettävää kuivaa puutakin olisi. Kahden talven kokemuksella voin sanoa, että halkoja on reilusti, vaikka takkaa polttaisi päivittäin. Pihasaunassa on myös puukiuas, mutta sen käyttö jää talvella varmaankin vähemmälle. Halkojen kanssa puuhailu on vaan niin mukavaa, eikä vara venettä kaada, vai miten se nyt olikaan. Meillä pärjätään vaikka vähän kylmempikin talvi.

Punertavat lehdet ja ennen kaikkea kalenteri saivat minut muistamaan yhden tärkeän seikan talven varalle. Nimittäin sen, että myös hiiret ja muut pikkuelukat rupeavat varustautumaan talveen ja pyrkimään sisätiloihin. Meillä pikkujyrsijöitä on ollut lähinnä välikatossa, mutta sielläkin niiden rapina on hermoja rassaavaa iltaisin, kun muu talo on hiljentynyt.

Me olemme taistelleet hiiriä (ja tässä kutsun kaikkia pikkujyrsijöitä hiiriksi, niiden oikeasta lajista huolimatta) vastaan perinteisin loukuin ja hiiribaarien avulla. Ensimmäisen talven jälkeen taisimme hävitä taistelun, sillä rapinaa riitti koko talveksi. Seuraavaan talveen kokeilimme uutta kikkaa, eli kastelimme talomme kivijalan ympäryksen etikkavedellä muutamaan kertaan syksyn kylmetessä. Välikatossa oli tietysti myös loukut ja myrkyt, mutta hiiriä jäi kiinni huomattavasti vähemmin.

En tiedä mikä hiirikantaan vaikutti, mutta etikkakikka on ainakin edullinen. Eilen aloitimme ensimmäisen kierroksen kivijalaviertä etikkaliemellä ja kunhan vaan kauppaan ehdimme, ostamme muutaman litran etikkaa lisää. Nurmikolle tai kasveille etikka ei tee hyvää, mutta toivottavasti myös hiiret karttavat sitä ja jättävät talomme rauhaan.

Elokuista elämää, tomaattia ja omenaa

Meidän pihassa on ihan pikkuhiljaa alettu siirtelemään purkkeja ja ruukkuja varastolle päin, lapioita, talikoita, kuokkia, haroja ja tukikeppejä autotallin kulmalle, repimään kellastuvia kasveja irti ja mikä tylsintä, irroittelin puutarhapöydän jatkopalat ja vein samalla muutaman tuolin varastoon aurinkovarjon kanssa odottamaan seuraavaa kesää ja seuraavia pihajuhlia.

Kasvihuoneesta tulee tomaatteja tasaiseen tahtiin ja pelko siitä, että kaikki kypsyvät yhtä aikaa on osoittautunut aivan turhaksi. Meillä on riittänyt mukavasti ihan koko ajan kesäkurpitsaa, tomaatteja ja monenlaisia yrttejä. Kurkut ovat jo loppuneet. Nyt syömme hieman matosia omenoita ja vieläkin riikunoita. Kun oikein viitsin etsiä, löysin sen verran omenoita, että sain jopa vähän hilloa keitettyä. Ensi vuonna täytyy varmasti laittaa vähän enemmän juureksia, sillä kun vihreä hiipuu maan pinnalta on jäljellä enää muutama palsternakka ja maa-artisokat.


Pimeisiin iltoihin olemme varautuneet hommaamalla muutaman aurinkokennovalaisimen, joihin on kytketty liikkeentunnistin. Olen tähän asti ollut melko epäileväinen niiden suhteen, enkä juurikaan odottanut suuria. Mutta eipä turhaan päässyt pettymään, sillä mielestäni nämä uudet valot ovat melko hyviä. Tietysti aika näyttää miten ne kestävät käytössä, mutta ainakin näin uutena niiden valaisuteho on loistava ja ne täydentävät hyvin pihan muita valoja. Nämä lamput ovat vajaan metrin korkuisia ja kappalehinta oli useamman kympin, mutta minusta tuntuu, että hinta-laatusuhde voi olla ihan kohdallaan.

Kuten aiemmin mainitsin, tomaattia ja kesäkurpitsaa tulee paljon. Tänään jaksoin kokeilla kesäkurpitsapihvejä ja niistä tuli herkullisia. Yksinkertaisuudessaan pihvit valmistuvat niin, että raastettuun kurpitsaan lisätään reilusti mausteita, juustoa, munaa ja jotain jauhoja, sitten pannulle tai uuniin ja parempiin suihin. Tämä oli loistavaa vaihtelua paistettuihin kesäkurpitsakuutioihin, keittoon ja vuokiin. Kesäkurpitsapihvien ohjeita löytyy googlettamalla vaikka kuinka paljon, itse uskoin fetan toimivan hyvin, kuten mintun ja sitruunankin, mmmm....

Ja kyseisistä aineksista toinen suosikkilisukkeeni on tänä kesänä ollut pannulla paistetut kesäkurpitsalohkot, tomaatinpuolikkaat ja mieletön kasa basilikaa. Valmistus menee niin, että pannulla paistetaan öljyssä yhtä paljon tomaattia ja kesäkurpitsaa, sopivan kypsät vihannekset maustetaan suolalla, pippurilla ja hyvällä lorauksella balsamiviinietikkaa. Viimeiseksi mukaan lisätään paljon basilikaa ja pyöritellään hetki pannulla. Ja sitten syömään.

Loistavaa kyllä, meillä lapsetkin syövät hyvin vihanneksia. Ehkä itsellä alkaa olla jo vähän vatsa täynnä aina niitä samoja sapuskoja. Mitähän pihalta löydettyä teillä syödään mieluiten?

Kesäkukkia vai villasukkia?

Nyt on merkilliset ilmat, syksy tekee tuloaan, mutta aina silloin tällöin kesän kuumuus voittaa ja saamme yllättävän hellepäivän. Syksystä kielivät omenat, jatkuvat sateet, ilmassa viihtyvät homeitiöt ja tasainen sato kasvihuonetomaatteja, kurkkuja ja jotain muutakin aina silloin tällöin. Köynnöstuessa kivunnut päivänsini alkaa olla luovuttanut, vaikka se kukki komeasti koko kesän. Minua on vähän yllättänyt se, että niinsanotut kesäkukat ovat vasta nyt parhaimmassa loistossaan. Purkeissa kukkivat upeat auringonkukat, kesäkukkasekoitukset ja jopa keväällä hankkimani daalian juurakko on saanut aikaiseksi metreittäin vartta ja kolme nuppua.

 

Kasvihuoneessa on kaikki hyvin, tomaatteja on satoja, kurkkuja tulee tasaisesti ja chilit ja paprikatkin ovat muodostaneet runsaasti alkuja. Tosin munakoisoista alkanut home on levinnyt pikkuhiljaa myös kurkkujen lehdille ja toisinaan joku tomaatti saattaa olla vähän homeen peitossa. Tämä jatkuva kosteus ei asiaa auta, vaikka kasvihuoneessa on ovet ja ikkunat levällään koko ajan ilman kiertämiseksi. Toisaalta sato kypsyy, joten ei kai asialle mitään tarvitse tehdä. Ehkä tässä vaiheessa harvennus ja rankalla kädellä karsiminen voisivat olla parhaita vaihtoehtoja.  

Eräänä päivänä unohdin muutaman kypsän tomaatin pihapöydälle, josta ne pääsivät parempiin suihin ihan hetkessä. Silloin olin taas äärettömän iloinen, että minun tomaattini kasvavat seinien sisällä turvassa. Varikset, rastaat ja lokit ovat joka päivä pihallamme etsimässä esille jääneitä herkkuja, milloin hyppimässä pöydillä ja milloin marjapuskissa.

 

Minun kolme munakoison tainta ovat noin puolen metrin korkuisia, vahvavartisia ja syvän vihreitä. Ne ovat kukkineet pitkin kesää ja minä olen pölytellytkin niitä kukkia useampaan kertaan. Vieläkään ei ole havaittavissa yhtä ainoaa alkua. Luulenpa tosiaan, että nyt alkaa olla jo aika myöhä siihen, että yksikään munakoiso ehtisi valmiiksi asti. Kesäkurpitsat ovat olleet kasvihuoneen ulkopuolella, mutta myös ne ovat tarvineet pensselipölytyksen, jotta minä olen saanut satoa.

Ja nyt kun sato tuli mainituksi, niin kriikunaa tulee. Sitä tulee paljon. Tänä vuonna omenat ovat vähän surkeita ja matosia, mutta näitä tulee sitten senkin edestä. Nyt jos vielä keksisi jotain hyvää säilöttävää kriikunoista. Pakastimessa niistä tuli aika pahoja, mutta hilloa en ole vielä kokeillut. Joskus taisin kuulla, että sokeriliemeen voisi upottaa, tai viinaan...

Odottelua ihan koko ajan

Minulla on ollut kaiken kesää sellainen fiilis, että tämä puutarhanhoito ja erityisesti hyötykasvien kasvatus ja kasvihuoneviljely on pelkkää odottamista. Ensin odotetaan, että tulee kevät ja saa laittaa siemeniä itämään, sitten odotellaan lumen ja maan sulamista, sitten itämistä, taimien koulimista, istuttamista, vahvistumista, kukkimista, satoa, säilömistä... Ja sitten ruvetaan pian odottelemaan taas uutta kevättä.

Tällä hetkellä meillä odotellaan munakoison kukkimista ja tomaattien, chilien, paprikoiden ja juuresten satoa, ainakin. Odotellaan, että auringonkukat kukkivat kunnolla ja omenat kypsyvät.

Ja sitten kun ollan tarpeeksi odotettu, on ainakin meillä yhtäkkiä lautasella pelkkää salaattia, muutaman viikon kuluttua käsissä viisi kiloa kurkkua ja seitsemän kesäkurpitsaa yhtä aikaa. Sitten tulevat marjat, joita syödään kolme viikkoa joka ikisellä aamu- ja iltapalalla. Kohta varmaan hukumme tomaatteihin ja chileihin. Mutta tärkeintä on tietysti se, että satoa tulee hyvin.

Kaikkiaan ajatukseni kasvihuoneviljelystä ovat osuneet suurin piirtein nappiin. Onhan noita etanoita ollut muutama ja tietysti kirvoja, muurahaisia ja kirppojakin. Mutta yleisesti ottaen olen erittäin tyytyväinen, vaikka minulla ei vieläkään ole kukkahattua ja kengätkin ovat käytännön syistä muoviset puutarhakengät.

Eilen aamulla tämä kaikki iski oikein kunnolla, minähän olen onnistunut oikeastaan loistavasti. Kävelimme pian kolmevuotiaan poikani kanssa kasvimaalle nostamaan perunaa, sitten nykäisimme mukaan oikein komean palsternakan. Kasvihuoneesta otimme timjamia, laatikosta sipulia, persiljaa, papuja ja herneitä. Piharakennuksen kulmalta vielä yksi komea kesäkurpitsa ja kiven vierestä lipstikkaa. Sisällä valmistelimme vihannekset ja minä tein erittäin maukkaan kanakeiton. Tähän keittoon kaupasta tarvittiin lähinnä se kana, porkkanat ja mausteet.

Ensi keväänä, taas hiukan viisaampana en oikeastaan aio tehdä paljonkaan toisin. Kasvatan hieman valikoimaani ja porrastan istuttamista jonkin verran. Sijoittelen kasveja ehkä hieman paremmin. Kypsymistä ei kuitenkaan voi edistää tuollaisessa tavallisessa muovikasvihuoneessa, joten tähän mennessä ensimmäinen kesäni kasvihuoneviljelijänä on ollut loistava. Nyt jos tänä kesänä vielä joku menee mönkään, minulla on jo iso kasa onnistumisia takataskussa!

Kilpaa kaalimatojen kanssa

Säät ovat antaneet muutaman muistutuksen tulevasta syksystä. Uusien salaattien itäminen on hidastunut, eivätkä tomaatitkaan ole vielä saaneet väriä. Puskat kuitenkin notkuvat vihreitä raakileita, niin tomaatteja, kurkkuja, paprikoja, chilejä kuin herneitäkin. Herneet ovat muuten ihan normaaleja kuivattuja ruokaherneitä ja sato on loistava. Munakoisot ovat täynnä kukkia, eikä yrttienkään vauhti ole yhtään hidastunut. Tähän mennessä olen saanut satoa mukavasti yli odotusten.

Kasvihuoneeseen oli taas eksynyt muutama kutsumaton vieras. Pieni lentomuurahaisporukka oli pesinyt kasvulaatikkoon salaatin juurelle. Revin eilen viimeisiä kitkeriä salaatteja pois, kun laatikossa alkoi kuhina. Ensimmäisenä keinona ripottelin murkkujen päälle reilusti kanelia. Tänä aamuna laatikossa ei näkynyt enää muurahaisia, mutta täytyy tutkia tilannetta uudelleen muutaman päivän kuluttua.

Ikävä kyllä kotilotkin ovat päässeet kasvihuoneeseen. Niitä saa nyppiä melkein joka aamu pois kurkuntaimista. Jostain syystä ne eivät ole vielä viihtyneet muissa kasveissa. Onneksi kotiloita on ollut seinien sisällä vain muutama ja ainakin minusta tuntuu, että niiden ahkera kerääminen on pitänyt kannan kurissa tänä kesänä. Varmaankin myös kahvinporot ja kitkeminen on auttanut.

Uusimpana riesana olen löytänyt salaateistani kaalimadot. Tähän mennessä jäävuorisalaatti ei ollut kelvannut vielä muille, mutta nyt rinnan kasvavat lehtikaalit ja jääsalaatit olivat kummatkin joko pelkkiä rankoja tai täynnä isoja reikiä sekä kakkaa. Lopulta löysin myös itse tuholaisen keittiön läviköstä työn touhusta.

Kokonaistilanne on kuitenkin loistava, sillä olemme saaneet salaattia ihan joka ikinen päivä kesäkuun alkupuolelta asti. Eli voitolla ollaan reilusti, vaikka syömmekin lehtikaaleja kilpaa niiden matojen kanssa.

Nyt minulla pyörivät pullot ja purkit pöydillä ja mehumaijakin odottaa keittiön nurkassa. Marjoista iso osa alkaa olla kypsiä, mutta jos vielä muutaman päivän malttaisi odottaa mehustamista...

Kylvöt purkissa

Helatorstai ja pitkä viikonloppu tarjosivat sen verran aikaa, että nyt alkavat kaikki suunnitellut kylvöt olemaan valmiita. Aurinko on hellinyt kasveja ja tietysti myös ihmisiä, mutta erityisesti kasvit ovat vahvistuneet ja hento vihreä väri on muuttunut vahvaksi tummaksi. Koivutkin ovat muutamassa päivässä saaneet kunnon hiirenkorvat.

Kompostia myllätessä pihan perältä löytyi vanha kaivon kansi, tai kannen rengas. Se rullattiin esiin ja suorastaan vaati sisäänsä värikkäitä kesäkukkia. Rengas löysi paikkansa heti portin pielestä. Minä istutin muutaman jäljelle jääneen kesäkukan renkaaseen, mutta toivottavasti kesän edetessä se saa sisäänsä upean värikkään ja monipuolisen istutuksen.

Kasvulaatikoissa ovat itäneet ensimmäisenä retiisit ja kasvihuoneessa vihertää sipulinvarret ja rucola. Avomaalle tehtiin viimein muutaman rivin palsternakkapenkki. Tomaatintaimet ovat vihdoin saaneet vauhtia kasvuun, kuten myös kasvihuonekurkut. Ainoa mikä takkuaa yhä, on minun munakoisojen kasvatus. Siemenet ovat itäneet, mutta mitään muuta ei sitten ole tapahtunutkaan. Otin eilen kaksi hentoa tainta ja laitoin ne kunnon multaan. Käytin taimille eri multaa ja sijoitin ne suoraan isoihin ruukkuihin. Katsotaan, auttaako kasvupaikan muutos taimia vahvistumaan. Onneksi niitä on jäljellä vielä vaikka kuinka, voin sitten testailla erilaisia menetelmiä, jos tästä ei tule mitään.

Viime kesäksi ostimme talomme kulmalle näkösuojaksi suunnitellun valkean köynnösritilän ja sen eteen kukkalaatikon. Yritin kasvattaa ruukussa köynnöksiä, mm. mustasilmäsusannaa, hajuhernettä, ruusupapua ja murattia. Ainoa, mikä lopulta nousi ritilään oli muratti. Tästä viisastuneena istutin multaan tänä vuonna suoraan muratintaimen ja haen sitten myöhemmin kesällä jonkin köynnöskukan, joka pärjää varjoisassa kasvupaikassa.
Minun ajatukseni oli, että loppukesällä meillä on ihana vihreä näkösuoja, mutta sen onnistumiseen olisi tarvittu muoviköynnöksiä.

Onni on vanha ja melkein umpeen kasvanut puutarha. Vähän myöhemmin kesällä sireenit ja muut puskat ovat niin reheviä, ettei takana kulkevaa tietä edes näy. Eli eiköhän me näillä kasveilla ja kukilla aleta pärjäämään, muutamaa keäkukkaa lukuunottamatta kylvöt ovat siis purkissa. Ainakin niin minä luulen, tänään.

Plan b

Muutaman päivän auringonpaiste on saanut minut kuvittelemaan, että nyt on kesä. Olen ottanut äkkilähdön kylvöissä niin, että pihalla kaksi kasvulaatikkoa ovat saaneet siemenet multaansa ja kasvihuoneessa ovat hyllyt ja tasot täyttyneet, ainakin päiväsaikaan. Eräänä aamuna aloitin homman niin, että kaadoin laatikollisen siemenpusseja nurmikolle ja yritin jakaa salaatit ja yrtit, retiisit ja sipulit jotenkin järkevästi laatikoihin. Yksi kasvulaatikko täytettiin kokonaan herneillä.

Kasvihuoneessa on nyt oikealla seinällä hieman lyhennetty varastohylly ja pöytätasona paksu styrox-levy. Huoneen päädyssä on kasvulaatikko ja vasen laita on vielä tyhjä, mutta varattuna ruukuille ja kasvusäkille, eli tomaateille ja munakoisoille, ehkä kurkuille.

Tällä hetkellä ei taida olla näkyvissä hallan vaaraa, mutta parempi silti kiikuttaa ainakin herkimmät taimet vielä iltaisin sisään. Säkissä kasvavat kesäkurpitsantaimet joutuivat pihalle sään armoille ja saavat jäädä sinne, ainakin näillä yölämpötiloilla. Joku ongelma minun kesäkurpitsoilla on, sillä niiden lehdet ovat käpristyneet sekä kasvusäkissä että taimina maitotölkeissä. Ehkä ongelmana on liian tymäkkä multa, mistä sitä tietää. Hyvin ne näyttävät voivan noin yleensä.

Alkuviikosta kävin ostamassa pihalle muutaman orvokintaimen ja laitoin pari petuniaa laatikkoon kasvamaan. Samassa laatikossa petunian kanssa on auringonkukkia ja daalian juurakko, jonka heräämisestä ei ole vielä tietoakaan. Toivotaan, että lämmin sää auttaa asiaan. Ruukuissa kasvavat kesäkukkaseos, auringonkukka ja kehäkukka ovat hyvässä vauhdissa ja niistä saan toivottavasti pian kukkia myös maljakkoon. Yksi kaivon rengas odottaa vielä asukkaitaan, mutta ei varmaan kannata hätäillä, että saa tehtyä näyttävän istutuksen, joka ei päädy hallan hampaisiin.

Tänään päädyin hieman mainoksen uhriksi, sillä tilasin itselleni Sami Tallbergin villiyrttikeittokirjan. Aihe on kiinnostava ja miedän pöydässä on vuosittain maisteltukin vähän vaikka mitä. Nyt minulla on kuitenkin olemassa plan b: jos halla vie sadon niin vuohenputkea ja voikukkaa löytyy aina!