Steviaa purkkiin ja pulloon

Ostin keväällä puutarhalta pienen ja sievän stevian taimen. Vaihdoin sen suurempaan ruukkuun ja lähes unohdin kasvihuoneen hyllylle puuhatessani muiden kasvien kanssa. Oikeastaan minulla ei ollut juurikaan odotuksia kasvin suhteen, sillä edelliskesän kuuden euron siemenpussista ei ollut itänyt ainoakaan siemen.

Kuva on tällä kertaa lainattu netistä, sillä oma puskani
oli harvennuksen jäljiltä hieman onnettoman näköinen.

Minun stevia oli ehtinyt tehdä lähes puolimetrisen suoran varren, ennenkun kävin tutkimaan sen kasvatusta ja käyttöä tarkemmin. Luin jostain, että sitä kannattaa latvoa kunnolla. Minä katkaisin varren varmaan joskus heinäkuussa, otin lehdet talteen ja kuivasin ne. Nyt viime viikolla pääsin uudelleen korjaamaan satoa, eli kuivasin mukavasti tuuhentuneesta kasvista taas paljon lehtiä. Kuivat lehdet hieroin morttelissa mahdollisimman hienoksi ja talletin pilttipurkkiin odottamaan jotain käyttöä.

Tänään keittelin taas kerran punaherukkamehuja, kun minulle tuli mieleeni kokeilla steviaa makeuttajana. Mehuista tuli luonnollisesti pakastemehuja, sillä kellariin säilöminen tuskin onnistuu kovin hyvin ilman sokeria.

Olen ollut vähän ihmeissäni tämän jauhetun stevian kanssa, sillä se ei liukene kuten tavallinen sokeri, enkä oikein tiedä miten siitä saisi parhaimmin hyödyn irti. Useampaan kertaan joku on kirjoitellut käyttäneensä stevian lehtiä mehuissa tai hilloissa, mutta sen tarkempia ohjeita en ole juurikaan löytänyt. Laittaako lehdet mehumaijaan, keittääkö hillon kanssa, lisätäkö kuumaan vai jäähtyneeseen nesteeseen, tai pakastaako ollenkaan? Tämä kerta on ihan kokeilemalla opittua, mutta vaikutti ainakin suurin piirtein onnistuneelta.

Tein ensin pienen kokeen, liruttelin mukiin kuumaa punaherukkamehua ja lisäilin hieman jauhettuja stevianlehtiä. Kun huomasin, että se todella toimii näinkin, tein muutamaan pakasterasiaan valmista steviamehua. Mehun ulkonäkö ei todellakaan ollut kovin houlutteleva, se varmaan kannattaisi suodattaa tai jotain, mutta maku tuntui olevan yllättävän hyvä. Annostuksen kanssa touhu oli aivan arpapeliä, sillä ainakin mukissa makeus tuntui lisääntyvän mitä kauemmin mehua seisotti pöydällä.

Nyt nämä muutama koepurkki pääsee pakastimeen ja otetaan nautittavaksi vastä kylminä ja pimeinä syysiltoina. Lopun mehun pakastan kokonaan sokerittomana, joten niistäkin pääsee vielä tarvittaessa sekoittelemaan steviamehuja. Tosin ehkä keksin tuolle ihmejauheelle jotain muutakin käyttöä, ehkäpä meillä on seuraavaksi vihertävää kermavaahtoa ja mansikkakiisseliä...