Odottelua ihan koko ajan

Minulla on ollut kaiken kesää sellainen fiilis, että tämä puutarhanhoito ja erityisesti hyötykasvien kasvatus ja kasvihuoneviljely on pelkkää odottamista. Ensin odotetaan, että tulee kevät ja saa laittaa siemeniä itämään, sitten odotellaan lumen ja maan sulamista, sitten itämistä, taimien koulimista, istuttamista, vahvistumista, kukkimista, satoa, säilömistä... Ja sitten ruvetaan pian odottelemaan taas uutta kevättä.

Tällä hetkellä meillä odotellaan munakoison kukkimista ja tomaattien, chilien, paprikoiden ja juuresten satoa, ainakin. Odotellaan, että auringonkukat kukkivat kunnolla ja omenat kypsyvät.

Ja sitten kun ollan tarpeeksi odotettu, on ainakin meillä yhtäkkiä lautasella pelkkää salaattia, muutaman viikon kuluttua käsissä viisi kiloa kurkkua ja seitsemän kesäkurpitsaa yhtä aikaa. Sitten tulevat marjat, joita syödään kolme viikkoa joka ikisellä aamu- ja iltapalalla. Kohta varmaan hukumme tomaatteihin ja chileihin. Mutta tärkeintä on tietysti se, että satoa tulee hyvin.

Kaikkiaan ajatukseni kasvihuoneviljelystä ovat osuneet suurin piirtein nappiin. Onhan noita etanoita ollut muutama ja tietysti kirvoja, muurahaisia ja kirppojakin. Mutta yleisesti ottaen olen erittäin tyytyväinen, vaikka minulla ei vieläkään ole kukkahattua ja kengätkin ovat käytännön syistä muoviset puutarhakengät.

Eilen aamulla tämä kaikki iski oikein kunnolla, minähän olen onnistunut oikeastaan loistavasti. Kävelimme pian kolmevuotiaan poikani kanssa kasvimaalle nostamaan perunaa, sitten nykäisimme mukaan oikein komean palsternakan. Kasvihuoneesta otimme timjamia, laatikosta sipulia, persiljaa, papuja ja herneitä. Piharakennuksen kulmalta vielä yksi komea kesäkurpitsa ja kiven vierestä lipstikkaa. Sisällä valmistelimme vihannekset ja minä tein erittäin maukkaan kanakeiton. Tähän keittoon kaupasta tarvittiin lähinnä se kana, porkkanat ja mausteet.

Ensi keväänä, taas hiukan viisaampana en oikeastaan aio tehdä paljonkaan toisin. Kasvatan hieman valikoimaani ja porrastan istuttamista jonkin verran. Sijoittelen kasveja ehkä hieman paremmin. Kypsymistä ei kuitenkaan voi edistää tuollaisessa tavallisessa muovikasvihuoneessa, joten tähän mennessä ensimmäinen kesäni kasvihuoneviljelijänä on ollut loistava. Nyt jos tänä kesänä vielä joku menee mönkään, minulla on jo iso kasa onnistumisia takataskussa!

Timoa mullassa

 

Nyt on ekat kylvöt sitten suoritettu, toukokuun ensimmäinen viikonloppu. Me käännettiin, kitkettiin ja kuokittiin avomaata, lisättiin savisen maan joukkoon hiekkaa, perunalannoitetta ja vähän kanankakkaa. Sitten taas kuokkittiin ja möyhennettiin, mutta lopputulos oli silti melkoisen paakkuinen. Ei me silti annettu sen haitata, sillä kyllä viimevuotinenkin peruna teki satoa. Maaplänttikään ei ollut kovin iso, eikä rivejä tullut kun neljä, mutta timo-lajikkeen perunat ovat maassa. Nyt odotetaan sukat pyörien, kun perunoita pääsee kaivamaan ylös.

Toinen työn alla ollut homma oli uudet kasvulaatikot. Meidän pihan on vallannut erityisesti vuohenputki, mutta viime vuonna kasvimaalta nousi myös suunnattomat määrät voikukkaa, vadelmapensaan oksia ja suurina juurakkoina ja puskina jotain, mitä en ole vielä tunnistanut. Kokeilimme jo viime kesänä viljelyä muutaman laatikon kanssa ja nyt päätimme laajentaa kokeilua entisestään.

Kuvassa on meidän vanhasta navettarakennuksesta löytyneet ovenkarmit. Mieheni nikkaroi niihin ylimääräisistä laudoista yhden laudan levyisen korotuksen. Kehikoiden toisiinsa kiinnittämiseen käytettiin mm. oven vanhat saranat ja lukkopesä, mutta myös laatikon sisälaitoihin kiinnitetyt tukirimat.

Seuraavaksi laatikot vuorattiin suodatinkankaalla ja täytettiin valmiiksi lannoitetulla ja kalkitulla puutarhamullalla. Nyt kasvulaatikot ovat siis lähtökohtaisesti puhtaat ja niihin sisään pääsevät vain minun valitsemat kasvit. Kuvan taka-alalla näkyy viimevuotinen kasvulaatikko, joka on mahdollisesti saastutettu lehtikompostilla.

Vanhaan kasvulaatikkoon kylvin eilen rivin kesäkukkaseosta ja toisen uuden laatikon päähän pari riviä retiisejä. Nyt kun ilman pitäisi lämmetä huomattavasti, taidan uskaltautua kylvämään laatikoihin jotain muutakin.

Sitten vielä iloisia uutisia minun elävästä pajuaidastani, se on todistetusti elossa. Nyt se on siis pari viikkoa vanha, sitä on kasteltu päivittäin ainakin kaksi kertaa. Se kesti hyvin viimeisen viikon aikana jyllänneet kevättuulet ja on nyt heräämässä lehteen. Minä jätin tarkoituksella aitakeppien päät suurin piirtein siistimättä ja nyt oksien latvat vihertävät oikein kunnolla. Vielä jää nähtäväksi ovatko kaikki oksat elossa.