Plan b

Muutaman päivän auringonpaiste on saanut minut kuvittelemaan, että nyt on kesä. Olen ottanut äkkilähdön kylvöissä niin, että pihalla kaksi kasvulaatikkoa ovat saaneet siemenet multaansa ja kasvihuoneessa ovat hyllyt ja tasot täyttyneet, ainakin päiväsaikaan. Eräänä aamuna aloitin homman niin, että kaadoin laatikollisen siemenpusseja nurmikolle ja yritin jakaa salaatit ja yrtit, retiisit ja sipulit jotenkin järkevästi laatikoihin. Yksi kasvulaatikko täytettiin kokonaan herneillä.

Kasvihuoneessa on nyt oikealla seinällä hieman lyhennetty varastohylly ja pöytätasona paksu styrox-levy. Huoneen päädyssä on kasvulaatikko ja vasen laita on vielä tyhjä, mutta varattuna ruukuille ja kasvusäkille, eli tomaateille ja munakoisoille, ehkä kurkuille.

Tällä hetkellä ei taida olla näkyvissä hallan vaaraa, mutta parempi silti kiikuttaa ainakin herkimmät taimet vielä iltaisin sisään. Säkissä kasvavat kesäkurpitsantaimet joutuivat pihalle sään armoille ja saavat jäädä sinne, ainakin näillä yölämpötiloilla. Joku ongelma minun kesäkurpitsoilla on, sillä niiden lehdet ovat käpristyneet sekä kasvusäkissä että taimina maitotölkeissä. Ehkä ongelmana on liian tymäkkä multa, mistä sitä tietää. Hyvin ne näyttävät voivan noin yleensä.

Alkuviikosta kävin ostamassa pihalle muutaman orvokintaimen ja laitoin pari petuniaa laatikkoon kasvamaan. Samassa laatikossa petunian kanssa on auringonkukkia ja daalian juurakko, jonka heräämisestä ei ole vielä tietoakaan. Toivotaan, että lämmin sää auttaa asiaan. Ruukuissa kasvavat kesäkukkaseos, auringonkukka ja kehäkukka ovat hyvässä vauhdissa ja niistä saan toivottavasti pian kukkia myös maljakkoon. Yksi kaivon rengas odottaa vielä asukkaitaan, mutta ei varmaan kannata hätäillä, että saa tehtyä näyttävän istutuksen, joka ei päädy hallan hampaisiin.

Tänään päädyin hieman mainoksen uhriksi, sillä tilasin itselleni Sami Tallbergin villiyrttikeittokirjan. Aihe on kiinnostava ja miedän pöydässä on vuosittain maisteltukin vähän vaikka mitä. Nyt minulla on kuitenkin olemassa plan b: jos halla vie sadon niin vuohenputkea ja voikukkaa löytyy aina!

Aika vaihtaa takkia!

Tänään meillä syötiin aamupalaa pupujussin kanssa, joka oli saapunut keittiön ikkunan alle nauttimaan omppopuun pullottavia silmuja. Tein siinä samalla ohimennen inventaarion mun siemenpusseista ja tyrkkäsin muutaman kesäkurpitsan ja avomaankurkun multaan. Kurkunsiemenet olivat menneet vanhaksi ja multakin oli jotain kesäkukkamullan ja puutarhamulla sekoitusta. Jos noista nyt jotain itää, niin se on pelkkää plussaa, kummatkin menivät joka tapauksessa ostoslistalle. Listalle tulee takuulla myös iso kasa yrttejä, salaatteja, papuja ja herneitä. Palsternakkaa, retiisiä ja punajuurta tekisi mieli kokeilla myös, mutta katsotaan...

Nyt kun lumi pikkuhiljaa sulaa, on jännää katsella miten pahasti myrät ja muut pikkujyrsijät ovat tuhonneet nurmikon. Viime keväänä pihan perällä kävellessä maa upposi joka askeleella kymmenen senttiä ja sivupihan nurmikko oli myllätty kokonaan ylös. Kukkapenkit olivat valmiiksi möyhennetty ja kesän kukkaloistosta päätellen myös sipulit syöty. Nyt merkkejä vastaavanlaisesta hävityksestä putkahtelee pintaan samaan tahtiin kun kinokset hupenevat.

Tänään pihalla kävellessäni korjasin ohimennen pari aurakeppiä liiteriin, nostin muutaman pudonneen männynoksan sivuun ja tein pari ojaa valuvaa vettä varten. Naputtelin jäätä rikki rapun edestä ja sirottelin soraa pitkin pihaa. Johan mulla oli sen jälkeen valkoisen talvitakin hihat kurassa. Tämä on ihan selkeä merkki:

Nyt on siis kevät, aika leikata kynnet ja vaihtaa takkia!