Seuraavan kerran, kun kävin katselemassa aitaa, huomasin yhden oksan varressa uuden pienen pienen silmun. Niinpä hain taas kannullisen vettä ja jatkoin säännöllistä kastelua aamuin illoin. Samalla siistin hieman kuolleita latvoja ja rapsuttelin pois viimeiset pajunkissat.
Nyt reilu kaksi kuukautta myöhemmin pajuaidan pystytyksestä siitä on selvästi elossa ainakin puolet. Minun aidassani pajunoksien vaiheet ovat menneet suunilleen niin, että alussa eloon jäi muutama oksa, joiden latvat saivat lehdet suunilleen muun luonnon kanssa samaan aikaan. Tyhjät kepit seisoivat pitkään ja niiden latvat kuolivat. Pikkuhiljaa pitkin oksia on alkanut ilmestymään pieniä silmuja. Tällä hetkellä oksista osa on kauttaaltaan kuolleen näköisiä, mutta niistäkin yhden juuresta puskee pientä vihreää silmua.
Nyt minusta tuntuu siltä, että jatkan aidan kastelua säännöllisesti tämän kesän ajan ja tarkastelen tuloksia uudelleen taas syksymmällä. Aitaa kyhätessäni minulla ei ollut vielä tietoa, miten sitkeää paju ihan oikeasti on. Tänään näyttäisi, että minulla on enemmän elävä kuin puolikuollut pajuaita...