Villiyrttivillitys

Käenkaali

Taisin jo aiemmin mainita, että tilasin itselleni villiyrttikeittokirjan. Villiyrttien käyttöä on nostettu viime vuosina esille yhä enemmän ja järkeväähän se on, sillä luonnosta voi jokamiehen oikeuksin poimia mitä upeampia raaka-aineita. Eikä enää tarvitse tyytyä ainoastaan sieniin ja marjoihin. Minulla oli kovat odotukset kirjan suhteen ja suurin piirtein koppa keittiössä odottamassa, että pääsen metsään kasveja keräilemään. No eihän sen ihan niin onnistunutkaan.

Koiranputki, jota maistaessani toivon
joka ikinen kerta, että tällä
kertaa kyseessä olisi saksankirveli.

Kirja itsessään on tosi mielenkiintoinen, kuvat ovat upeita ja tietoa on valtavasti. Ruokaohjeet ovat vähintään ravintolatasoa ja raaka-aineet toisinaan vähän liiankin hienoja meidän keittiöön. Esimerkiksi sopii hyvin ketunleipä, jota kasvaa laajalti meidän talon kupeessa ja sen käyttö olisi siinä mielessä minulle helppoa. Kaivelin sitten kyseiseen yrttiin liittyvän ohjeen: ketunleipää ja kampasimpukoita. No sinne jäivät ne ketunleivät, meillä kun ei ole lähikaupassa kampasimpukoita. (Ja tähän varmaan Hellusky toteaa, että kyllä heillä löytyy.)

Voikukkaa ja siankärsämöä

Jos tahdot lähteä metsään tai rannalle keräämään kasveja, on sinun todennäköisesti varauduttava jollain toisella kasvikirjalla tai mobiilinetillä, jotta pystyt tunnistamaan keräämäsi kasvit. Kirjan kuvat ovat upeita ja takuulla ammattilaisen ottamia, mutta kasvien tunnistaminen niiden avulla on hankalaa. Toisaalta kirjassa useamminkin mainittu maku "ruohoinen" ei sitten millään maistu minun suuhuni. Jäävuorisalaatin kasvattina monessa minun maistamassani villiyrtissä on ihan liikaa makua.

Mutta tosiaan, kirja on upea, täynnä minulle uutta tietoa ja paljon ideoita. Muutaman ensimmäisen lukukerran seurauksena kävelinkin pitkin pihaa maistellen heinänkortta sieltä ja rikkaruohoa täältä. Mitään erityisen maukasta pihalta ei vielä ole löytynyt, eli täytyy varmaankin laajentaa reviiriä. Ja tottakai minäkin ymmärrän sen, että ketunleipää voi ehkä kokeilla jonkin muunkin raaka-aineen seurana, eikä lisätä kerta kerran jälkeen kampasimpukoita kauppalistalle ja odottaa miehen tekemää ihmettä.

Plan b

Muutaman päivän auringonpaiste on saanut minut kuvittelemaan, että nyt on kesä. Olen ottanut äkkilähdön kylvöissä niin, että pihalla kaksi kasvulaatikkoa ovat saaneet siemenet multaansa ja kasvihuoneessa ovat hyllyt ja tasot täyttyneet, ainakin päiväsaikaan. Eräänä aamuna aloitin homman niin, että kaadoin laatikollisen siemenpusseja nurmikolle ja yritin jakaa salaatit ja yrtit, retiisit ja sipulit jotenkin järkevästi laatikoihin. Yksi kasvulaatikko täytettiin kokonaan herneillä.

Kasvihuoneessa on nyt oikealla seinällä hieman lyhennetty varastohylly ja pöytätasona paksu styrox-levy. Huoneen päädyssä on kasvulaatikko ja vasen laita on vielä tyhjä, mutta varattuna ruukuille ja kasvusäkille, eli tomaateille ja munakoisoille, ehkä kurkuille.

Tällä hetkellä ei taida olla näkyvissä hallan vaaraa, mutta parempi silti kiikuttaa ainakin herkimmät taimet vielä iltaisin sisään. Säkissä kasvavat kesäkurpitsantaimet joutuivat pihalle sään armoille ja saavat jäädä sinne, ainakin näillä yölämpötiloilla. Joku ongelma minun kesäkurpitsoilla on, sillä niiden lehdet ovat käpristyneet sekä kasvusäkissä että taimina maitotölkeissä. Ehkä ongelmana on liian tymäkkä multa, mistä sitä tietää. Hyvin ne näyttävät voivan noin yleensä.

Alkuviikosta kävin ostamassa pihalle muutaman orvokintaimen ja laitoin pari petuniaa laatikkoon kasvamaan. Samassa laatikossa petunian kanssa on auringonkukkia ja daalian juurakko, jonka heräämisestä ei ole vielä tietoakaan. Toivotaan, että lämmin sää auttaa asiaan. Ruukuissa kasvavat kesäkukkaseos, auringonkukka ja kehäkukka ovat hyvässä vauhdissa ja niistä saan toivottavasti pian kukkia myös maljakkoon. Yksi kaivon rengas odottaa vielä asukkaitaan, mutta ei varmaan kannata hätäillä, että saa tehtyä näyttävän istutuksen, joka ei päädy hallan hampaisiin.

Tänään päädyin hieman mainoksen uhriksi, sillä tilasin itselleni Sami Tallbergin villiyrttikeittokirjan. Aihe on kiinnostava ja miedän pöydässä on vuosittain maisteltukin vähän vaikka mitä. Nyt minulla on kuitenkin olemassa plan b: jos halla vie sadon niin vuohenputkea ja voikukkaa löytyy aina!