Nyt kun salaatit ovat jo loppuneet rucolaa lukuun ottamatta, on aika kehittää lehtikaalista herkkuja. Minä kylvin sitä ensin yhden kierroksen, mutta sen söivät kirpat. Hieman myöhemmin kylvin toiseen laatikkoon pätkän, joka onkin tuottanut ihan yli odotusten. Tuntuu, että tästä puolimetrisestä puskasta riittää ja riittää aina vaan kaalia. Toki näitäkin on kaalimadot pureskelleet, mutta suurin osa lehdistä on ihan kunnossa.
Ensimmäinen herkku, jota olemmekin syöneet jo useasti on yksinkertainen lehtikaalislaw, eli kaalisalaatti majoneesikastikkeella. Jos tahtoo tehdä nopean version, riittää että pilkottuun kaaliin sekoittaa majoneesia, hieman sitruunamehua, suolaa ja pippuria. Jos tahtoo monipuolisempaa salaattia, sopii sekaan laittaa sipulia, porkkanaa ja vaikka raastettua ja valutettua kesäkurpitsaa. Kastikkeeseen sopii myös ranskankerma ja sinappi, oman maun mukaan.
Mutta tämä toinen herkku oli oikeastaan se, jonka vuoksi päätin omistaa koko tekstin lehtikaalille. Nimittäin fatajuusto-lehtikaalipiirakka. Voih, mitä herkkua siitä tulikaan. Ensin tarkoitukseni oli tehdä piirakka pinaatista, mutta sitten tulin järkiini. Mitä turhaan täyttää piirakkaa pakastimen antimista, kun kotipihalla on siihen tarkoitukseen juuri sopiva puska.
Ja tämä piirakka oli yleisesti ottaen melko kokeellinen varsio, sillä pohja oli tehty gluteiinittomasti karppaajien suosimaan mantelileipäpohjaan. Täytteen tein niin, että pehmitin ja maustoin kaalit ensin pannulla ja lisäsin ne sitten esipaistettuun pohjaan fetan ja munamaidon kanssa. Sitten piirakka uuniin vielä puoleksi tunniksi ja herkuttelemaan. Ja vaikka kyseessä olikin "dieetti"- versio, maistui se hyvin muillekin. Ja kaikki mitä jäi yli, säilyi hyvin jääkaapissa, pohja oli ehkä jopa mehukkaampaa seuraavana päivänä.
Saattaapa olla että tätä gluteiinitonta karppiherkkua löytyy meidän kahvipöydästä seuraavissa juhlissa. Toisaalta kuulin kehuja myös feta-kesäkurpitsapiirakasta, joten täytyy ehkä sekin kokeilla...
