Yllätysvieras kurkun alla

Tänään illalla kastellessani kasvihuoneen reheviä taimia meinasi tämä uusin yllätysvieras aiheuttaa minulle sydämen tykytyksiä, kauhun kiljahduksia tai ainakin pienen kohtauksen. Sieltä kasvusäkin pikkuruisesta kasteluaukosta minua tuijottivat tarkkaavaiset silmät.

Ja anteeksi nyt kaikille mobiili- ja tablettiselailijoille, sillä kuva ei ole hyvä. Tuolta reijästä kuitenkin tuijottaa suoraan kameraan ihan kohtalaisen kokoinen sammakko. Eikä se ollut moksiskaan, kun minä kaatelin säikähdyksestä selvinneenä suoraan sen niskaan lisää vettä. Näitä sammakoita on lähipäivinä pomppinut vähän joka puolella, missä minä kuljen kastelukannun kanssa, mutta tämä oli tosiaankin ehdottomasti yllättävin.

Eipä siinä mitään, asukoon tuolla. Kurkun juurakko, kanankakka ja kasvuturve sekä säännöllinen kastelu tekevät varmasti hyvää sammakollekin. Liekö tuossa salaisuus siihen, miksi juuri tämä kyseinen kurkuntaimi leviää ja versoo aivan estottomasti.

Sopiiko, että siivotaan syksyllä

Nyt on varmaankin kiireisin aika hyötykasvipuutarhan laitossa. Tuntuu, että joka ikinen vapaa hetki menee pihalla multaa kärräten paikasta toiseen, kasvimaata kääntäen tai jotain paikkaa rapsuttaen ja kapsuttaen. Minulla ainakin on meneillään varmaan kymmenen yhtäaikaista projektia, joita voi sopivasti vaihtaa kun selkä ei enää jaksa kyykistelyä tai kärräämistä. En tosin yhtään valita, hauskaahan tämä on, pimeä tulee vaan ihan liian aikaisin.

Viime päivinä olen huoltanut luumupuiden juuria, istuttanut muutaman mustaherukkapensaan, alppiruusun ja koko joukon kesäkukkia kasvihuoneeseen ruukkuihin. Olen yrittänyt perata mansikkamaan reunoja valltaavaa heinikkoa ja taltuttaa sitä oksasilpulla ja vuorotellen taas silpunnut oksia lisää katteeksi. Olen juossut ympäri pihaa ämpärissä vuoroin kalkkia ja vuoroin kanankakkaa.

Kasvimaalla olemme nikkaroineet pikkuhiljaa kasvulaatikoita kuntoon ja kääntäneet perunamaata. Meillä on viiden kilon säkki timoa odottamassa istuttamista. Eilen kärräsin viimevuotiseen kasvulaatikkoon kuorman kompostia ja lisäsin ravinteita. Saa nähdä oliko lehtikompostin lisääminen kohtalaisen puhtaaseen multaan emämoka, sillä kasvulaatikot ovat rakennettu pihaa valtaavan vuohenputken ja voikukkien vuoksi. Saatoinpa nyt kärrätä ne suoraan laatikkoon. 

Viimeksi kirjoittelin, kun olin istuttanut ensimmäiset kesäkurpitsan taimet kasvusäkkiin ja vienyt kasvihuoneeseen. Ne voivat hyvin ja nauttivat aurinkoisista päivistä. Yöksi olen suojannut ne vielä moninkertaisella hallaharsolla, sillä ulkona lämpötila huitelee lähellä nollaa. Kasvihuoneessa oli aamukuudelta 5°C, joten paleltumisvaaraa ei varmaan ole vielä ollut. Toivotaan, että ne innostuvat kasvamaan reippaammin kun lajitoverit kuistin ikkunalla maitotölkin puolikkaassa. 

Ja se, miltä talossa sisällä näyttää, onkin ihan toinen juttu. Olen pikkuhiljaa koulinut taimia ja maitotölkin pohjat ja pikku purnukat alkavat täyttää jokaista ikkunalautaa. Vielä on jäljellä kasvihuonekurkut, vähän minitomaatteja sekä munakoisot. Mitähän niiden munakoisojen kanssa tekisi, kun ne olisi parempi siirtää suoraan lopulliseen kasvuastiaan, eli johonkin, joka vastaa kymmenen litran ämpäriä. Ja pitää tasaisen lämpimässä sisällä vielä jonkin aikaa. Ehkä minä saan kohta jo jotain muuta pihalle, toivottavasti.

Nyt kun purkit valtaavat kaikki paikat, on siivouskin ihan mahdotonta. Tai ainakin tärkeysjärjestyksessä jossain listan hännillä. Ehtiihän ne ikkunat pestä myöhemminkin ja jos vaan kaikille sopii, niin siivotaan sitten taas syksyllä!

Kesäkurpitsat kasvusäkissä

Minun kesäkurpitsan taimet ovat päässeet venähtämään jo melkoisen pitkiksi. Olen siirtänyt ne muutaman päivän aikana suurempiin ruukkuihin voimistumaan. Eli loput nököttävät nätisti maitotölkin pohjissa kuistin ikkunalaudoilla, mutta kaksi tainta pääsi kokeilemaan monesta tuutista vastaan tullutta kasvusäkkiä. Ajattelin, että säkissä ne on turvallista siirtää jo kasvihuoneeseen nauttimaan auringosta, sillä kylmemmän yön sattuessa säkin saa kahden ihmisen voimin kannetua vielä sisään turvaan.

Säkki on ihan normaali puutarhasäkki, kooltaan n.50x50x50. Pistin sen pohjaan muutaman reiän liikakastelun varalta. Säkin pohjalle ulkoreunoihin sovitin kaksi lankunpätkää pitämään säkin pohjaa ryhdissä mahdollisen siirtelyn varalta. Lankkujen päälle levitin palan hallaharsoa, jotta lankut on syksyllä helpompi noukkia pois, eikä maa-aines pääse pohjan reikiin.

Seuraavaksi lapioin säkkiin kompostia. Otin muutaman lapiollisen vanhaa lehtikompostia sekä biojätettä, jonka kompostoituminen on vielä kesken. Tätä kompostimuhjua tuli säkkiin ehkä 20cm.

Kompostin pinnalle haravoin pihan perältä syksystä jäännyttä kuivahkoa olkea ja viljaa niin paljon, että kompostin ja mullan väliin jäi eristävä kerros. Lopuksi sitten täytin säkin kunnon puutarhamullalla ja istutin sinne kaksi kesäkurpitsaa.

Säkissä kurpitsat ovat hieman suojassa. Pohjan kompostiosuus jatkaa toivottavasti kypsymistään ja tuottaa kurpitsoille lisälämpöä. Nyt säkki on kasvihuoneessa suojassa ja suojataan öisin vielä harsolla, mutta kun ilmat sallivat, nostan säkin pihalle, jossa se saa kukoistaa loppukesän.

Tällainen oli ainakin minun ajatukseni kasvusäkistä, saa nähdä sitten miten sen kanssa käy. Toivotaan että onnistuu, jos ei, niin minulla on onneksi vielä muutama taimi istutettavaksi avomaalle.