Luonnon oikkuja

Luonto tekee kaiken ihan miten tahtoo. Meidän kurkut saattavat olla ympyrän muotoisia tai ihan suoria. Toinen palsternakka on pitkä ja pullea, kun taas toinen pieni ja pyöreä. Samassa varressa kasvavat chilit ovat toinen pari senttiä pitkä ja toinen parikymmentä. Kasveja ei kyllä mitenkään onnistu kasvattamaan niin kuin itse haluaisi. Niille voi ainoastaan luoda ihanteelliset olosuhteet ja odottaa mitä tapahtuu.

Keväällä yksi päivä on lämmin ja aurinkoinen, kun toisena tuulee luihin ja ytimiin asti. Ja tämä kaikki tapahtuu ihan sattumanvaraisesti, ilman ennakkovaroituksia. Jos säät suosivat, viihtyvät myös viljelykset. Mutta ilman aurinkoisia päiviä ei tapahdu paljon mitään.

Tänä vuonna syksy on ollut lämmin ja puutarhakin taitaa olla tästä hieman ihmeissään. Vadelmapensaasta löytyy vieläkin tuoreita marjoja, pavut tekevät toista satoaan eikä kesäkurpitsatkaan näytä väsymisen merkkejä. Itse sen sijaan olen alkanut jo hidastelemaan, vaikka ei sitten kuitenkaan olisi vielä tarvinut. 

Tätä kaikkea ajatellen voi sanoa, että pisteet niille, jotka viljelevät työkseen. Näin puutarhaharrastelijan näkökulmasta olisi melko hurjaa, jos elanto olisi kiinni sopivista säistä, ajoituksesta, hyönteisistä tai jostain muusta, jota ei voi itse päättää. Mutta näin me vaan saadaan ympäri vuoden pöytään tuoreita kasviksia ja vihanneksia, ei ehkä ihan kaiken aikaa kotimaisia, mutta kuitenkin.

Minun vihannessatoni on tänä vuonna ollut runsas ja sitä on jaettu ystäville ja tutuille. Toki kasveja on hoidettu säännöllisesti, kasteltu, lannoitettu, karsittu ja taas kasteltu. Mutta kyllä tässä täytyy olla mukana valtavasti myös hyvää tuuria. Taimet itivät alun alkaen hyvin, kasvihuone ja laatikot olivat hyvässä paikassa ja kesä oli lämmin. Muutamaa yksittäistä epäonnistumista lukuun ottamatta kaikki meni nappiin.

Mutta entä jos kaikki ei olisikaan mennyt nappiin? Kun tämä homma on harrastus, olisi innostus ehkä hiipunut jo kesäkuussa, eikä ensi keväänä olisikaan enää itänyt purkkeja joka nurkassa. Taimet saattaisivat rajoittua helppoihin tomaatteihin ja kurkkuihin. Mutta onneksi kaikki sujui, sillä nyt päässä pyörii jo sata ideaa, vesimelonia, punajuuria, sipulikukkia ruukkuihin, talvettamista, kukkapenkin mylläämistä ja kasvimaan laajentamista.

Onneksi puutarhanhoito on perusluonteeltaan hidasta ja rauhallista, eikä impulsiivisuudelle ole oikein varaa. Näin ollen asiat tulee suunniteltua kunnolla ja toteuttamista joutuu odottamaan toisinaan pitkään. Ehkä se kaikki tekee tästä vielä hitusen koukuttavampaa...

Odottelua ihan koko ajan

Minulla on ollut kaiken kesää sellainen fiilis, että tämä puutarhanhoito ja erityisesti hyötykasvien kasvatus ja kasvihuoneviljely on pelkkää odottamista. Ensin odotetaan, että tulee kevät ja saa laittaa siemeniä itämään, sitten odotellaan lumen ja maan sulamista, sitten itämistä, taimien koulimista, istuttamista, vahvistumista, kukkimista, satoa, säilömistä... Ja sitten ruvetaan pian odottelemaan taas uutta kevättä.

Tällä hetkellä meillä odotellaan munakoison kukkimista ja tomaattien, chilien, paprikoiden ja juuresten satoa, ainakin. Odotellaan, että auringonkukat kukkivat kunnolla ja omenat kypsyvät.

Ja sitten kun ollan tarpeeksi odotettu, on ainakin meillä yhtäkkiä lautasella pelkkää salaattia, muutaman viikon kuluttua käsissä viisi kiloa kurkkua ja seitsemän kesäkurpitsaa yhtä aikaa. Sitten tulevat marjat, joita syödään kolme viikkoa joka ikisellä aamu- ja iltapalalla. Kohta varmaan hukumme tomaatteihin ja chileihin. Mutta tärkeintä on tietysti se, että satoa tulee hyvin.

Kaikkiaan ajatukseni kasvihuoneviljelystä ovat osuneet suurin piirtein nappiin. Onhan noita etanoita ollut muutama ja tietysti kirvoja, muurahaisia ja kirppojakin. Mutta yleisesti ottaen olen erittäin tyytyväinen, vaikka minulla ei vieläkään ole kukkahattua ja kengätkin ovat käytännön syistä muoviset puutarhakengät.

Eilen aamulla tämä kaikki iski oikein kunnolla, minähän olen onnistunut oikeastaan loistavasti. Kävelimme pian kolmevuotiaan poikani kanssa kasvimaalle nostamaan perunaa, sitten nykäisimme mukaan oikein komean palsternakan. Kasvihuoneesta otimme timjamia, laatikosta sipulia, persiljaa, papuja ja herneitä. Piharakennuksen kulmalta vielä yksi komea kesäkurpitsa ja kiven vierestä lipstikkaa. Sisällä valmistelimme vihannekset ja minä tein erittäin maukkaan kanakeiton. Tähän keittoon kaupasta tarvittiin lähinnä se kana, porkkanat ja mausteet.

Ensi keväänä, taas hiukan viisaampana en oikeastaan aio tehdä paljonkaan toisin. Kasvatan hieman valikoimaani ja porrastan istuttamista jonkin verran. Sijoittelen kasveja ehkä hieman paremmin. Kypsymistä ei kuitenkaan voi edistää tuollaisessa tavallisessa muovikasvihuoneessa, joten tähän mennessä ensimmäinen kesäni kasvihuoneviljelijänä on ollut loistava. Nyt jos tänä kesänä vielä joku menee mönkään, minulla on jo iso kasa onnistumisia takataskussa!

Kylvöt purkissa

Helatorstai ja pitkä viikonloppu tarjosivat sen verran aikaa, että nyt alkavat kaikki suunnitellut kylvöt olemaan valmiita. Aurinko on hellinyt kasveja ja tietysti myös ihmisiä, mutta erityisesti kasvit ovat vahvistuneet ja hento vihreä väri on muuttunut vahvaksi tummaksi. Koivutkin ovat muutamassa päivässä saaneet kunnon hiirenkorvat.

Kompostia myllätessä pihan perältä löytyi vanha kaivon kansi, tai kannen rengas. Se rullattiin esiin ja suorastaan vaati sisäänsä värikkäitä kesäkukkia. Rengas löysi paikkansa heti portin pielestä. Minä istutin muutaman jäljelle jääneen kesäkukan renkaaseen, mutta toivottavasti kesän edetessä se saa sisäänsä upean värikkään ja monipuolisen istutuksen.

Kasvulaatikoissa ovat itäneet ensimmäisenä retiisit ja kasvihuoneessa vihertää sipulinvarret ja rucola. Avomaalle tehtiin viimein muutaman rivin palsternakkapenkki. Tomaatintaimet ovat vihdoin saaneet vauhtia kasvuun, kuten myös kasvihuonekurkut. Ainoa mikä takkuaa yhä, on minun munakoisojen kasvatus. Siemenet ovat itäneet, mutta mitään muuta ei sitten ole tapahtunutkaan. Otin eilen kaksi hentoa tainta ja laitoin ne kunnon multaan. Käytin taimille eri multaa ja sijoitin ne suoraan isoihin ruukkuihin. Katsotaan, auttaako kasvupaikan muutos taimia vahvistumaan. Onneksi niitä on jäljellä vielä vaikka kuinka, voin sitten testailla erilaisia menetelmiä, jos tästä ei tule mitään.

Viime kesäksi ostimme talomme kulmalle näkösuojaksi suunnitellun valkean köynnösritilän ja sen eteen kukkalaatikon. Yritin kasvattaa ruukussa köynnöksiä, mm. mustasilmäsusannaa, hajuhernettä, ruusupapua ja murattia. Ainoa, mikä lopulta nousi ritilään oli muratti. Tästä viisastuneena istutin multaan tänä vuonna suoraan muratintaimen ja haen sitten myöhemmin kesällä jonkin köynnöskukan, joka pärjää varjoisassa kasvupaikassa.
Minun ajatukseni oli, että loppukesällä meillä on ihana vihreä näkösuoja, mutta sen onnistumiseen olisi tarvittu muoviköynnöksiä.

Onni on vanha ja melkein umpeen kasvanut puutarha. Vähän myöhemmin kesällä sireenit ja muut puskat ovat niin reheviä, ettei takana kulkevaa tietä edes näy. Eli eiköhän me näillä kasveilla ja kukilla aleta pärjäämään, muutamaa keäkukkaa lukuunottamatta kylvöt ovat siis purkissa. Ainakin niin minä luulen, tänään.