Kesää pullottamassa

Eilen minä sen vihdoin aloitin, nimittäin säilömisen. Tai olenhan minä pakastanut marjoja jo jonkin verran, mutta tässä mehustamisessa ja hilloamisessa on sitä toisenlaista loppukesän tuntua...

Ihan ensimmäisenä kävin kaivelemassa kellarin kätköistä pulloja ja purnukoita, joita olen keräillyt sinne koko talven. Niitä me tiskattiin ihan urakalla mehuja ja hilloja varten. Sitten tänä aamuna kävin pyörähtämässä pihapuskissa, josta mukaan tarttui aivan hujauksessa reilu kymmenen litraa punaherukkaa.

Meillä on melkoisen iso kellari talon alla, joten mehujen säilöminen sokerin, kuumien pullojen ja Atamonin avulla on varmasti kaikkein järkevintä. Piharakennuksessa on tietysti myös arkkupakastin, johon pussitan ja purkitan monenlaisia marjoja, ehkä hieman papuja, yrttejä, omenia ja jotain hilloja. Tällä hetkellä pakkaseen on laitettu tuoretta mansikkaa, mustikkaa ja vadelmaa. On minulla muutama pakastepullokin, ehkä yhtä mehumaijallista varten.

Minulla on yhdeksän litran mehustin, johon mahtuu kerralla mehustumaan varmaankin kaksitoista litraa marjoja, kunhan vaan vähän painelee ja antaa kannen olla vähän raollaan. Tähän määrään menee sopivasti seitsemän desiä sokeria ja mehua tulee viisi viinipullollista, eli vajaa neljä litraa. Tämän satsin tekemiseen menee aikaa kolmisen tuntia ja kunhan tekniikan taas oppii kunnolla, ei mehustinta tarvitse ehkä koko aikaa vahtia vieressä. Ja on nimittäin hyvää tuo tuore punaherukkamehu!

Nyt minä odottelen malttamattomana kypsyviä karviaisia. Sain viime keväänä vaihdossa ystävältäni purkin karviaishilloa, joka oli aivan taivaallista hyvän maalaisbrien kanssa. Sitä minä kokeilen tehdä meillekin. Ja huomiselle on jo valmiina kellarissa äidin tuomat mustaherukat, joita taitaa olla 25 litraa. Tietääpä ainakin mitä meillä puuhataan viikonloppuna...

Eräänä kauniina juhannussunnuntaina

Juhannuksena pääsimme nauttimaan oikein kunnolla oman pihan antimista. Sian kylki tosin oli marketista hankittua, mutta muu ruoka oli pihalta ja kasvihuoneesta. Salaattia maustavaan pestoon sekoitin oliiviöljyn, pinjansiementen ja basilikan lisäksi ison nipun sipulinvarsia ja reilun kourallisen vuohenputken lehtiä. Perunat maistuivat voin ja tillin kanssa juuri aurinkoiselle keskikesälle.

Kasvihuoneesta on saatu maisteltavaksi ensimmäiset kurkut, mansikkamaalta aina silloin tällöin punainen mansikka, salaatit rehottavat ja perunatkin alkavat olla sopivan kokoisia. Rucolan ja retiisin sato meni jo, mutta uutta on tulossa hyvää vauhtia. Nyt meillä alkaa olla menossa ottelu pihan eläinten kanssa, kuka sadon ehtii ensimmäisenä korjaamaan.

Pari paivää sitten sain yllättavän tuholaisen kiinni itse teossa, nimittain pihallamme viihtyvistä oravista yksi oli onnellisena mutustelemassa jo valmiiksi onnetonta mansikkasatoa rastasverkon päälta. Ja tosiaan rastaat alkavat kayda riesaksi asti, kun ne pyörivat pihalla nokkien kaiken värillisen kynttilöistä alkaen ja jättavät jälkeensä hurjat sontaläjät.

Tämä erä tuholaisia vastaan on otettu tosissaan. Pihalle on pystytetty linnunpelätin Erkka, mansikkamaa on peitetty verkolla ja Erkan tyttöystävä odottaa vielä varastossa oikeaa hetkeä yllättää marjoja vaanivat rastaat. Tarkoituksena on virittää vielä pihan omppopuihin jotain kiiltävää, heiluvaa ja roikkuvaa, tosin mansikkamaa alkaa olemaan rikkaruohoineen lähinnä vitsi, mutta herukoita näyttäisi tulevan runsaasti, jos me ehdimme vain ensin.

Vaikka kuinka taistelisimme, tuholaiset pääsevät silti joskus yllättämään. Kasvusäkissäni kypsyi hitaasti, mutta varmasti ensimmäinen kesäkurpitsa ja juuri ennen h-hetkeä, eli korjuupäivänä oli sen kylkeen ilmestyneet pienet hampaanjäljet. Itse ajattelin pupujusseja, mutta nyt alankin kallistumaan enemmän sen oravan kannalle...

Niin ja sitten, niistä myyristä en edes jaksa alkaa kirjoittamaan tällä kertaa, mutta sanottakoon että niitä riittää!

Sopiiko, että siivotaan syksyllä

Nyt on varmaankin kiireisin aika hyötykasvipuutarhan laitossa. Tuntuu, että joka ikinen vapaa hetki menee pihalla multaa kärräten paikasta toiseen, kasvimaata kääntäen tai jotain paikkaa rapsuttaen ja kapsuttaen. Minulla ainakin on meneillään varmaan kymmenen yhtäaikaista projektia, joita voi sopivasti vaihtaa kun selkä ei enää jaksa kyykistelyä tai kärräämistä. En tosin yhtään valita, hauskaahan tämä on, pimeä tulee vaan ihan liian aikaisin.

Viime päivinä olen huoltanut luumupuiden juuria, istuttanut muutaman mustaherukkapensaan, alppiruusun ja koko joukon kesäkukkia kasvihuoneeseen ruukkuihin. Olen yrittänyt perata mansikkamaan reunoja valltaavaa heinikkoa ja taltuttaa sitä oksasilpulla ja vuorotellen taas silpunnut oksia lisää katteeksi. Olen juossut ympäri pihaa ämpärissä vuoroin kalkkia ja vuoroin kanankakkaa.

Kasvimaalla olemme nikkaroineet pikkuhiljaa kasvulaatikoita kuntoon ja kääntäneet perunamaata. Meillä on viiden kilon säkki timoa odottamassa istuttamista. Eilen kärräsin viimevuotiseen kasvulaatikkoon kuorman kompostia ja lisäsin ravinteita. Saa nähdä oliko lehtikompostin lisääminen kohtalaisen puhtaaseen multaan emämoka, sillä kasvulaatikot ovat rakennettu pihaa valtaavan vuohenputken ja voikukkien vuoksi. Saatoinpa nyt kärrätä ne suoraan laatikkoon. 

Viimeksi kirjoittelin, kun olin istuttanut ensimmäiset kesäkurpitsan taimet kasvusäkkiin ja vienyt kasvihuoneeseen. Ne voivat hyvin ja nauttivat aurinkoisista päivistä. Yöksi olen suojannut ne vielä moninkertaisella hallaharsolla, sillä ulkona lämpötila huitelee lähellä nollaa. Kasvihuoneessa oli aamukuudelta 5°C, joten paleltumisvaaraa ei varmaan ole vielä ollut. Toivotaan, että ne innostuvat kasvamaan reippaammin kun lajitoverit kuistin ikkunalla maitotölkin puolikkaassa. 

Ja se, miltä talossa sisällä näyttää, onkin ihan toinen juttu. Olen pikkuhiljaa koulinut taimia ja maitotölkin pohjat ja pikku purnukat alkavat täyttää jokaista ikkunalautaa. Vielä on jäljellä kasvihuonekurkut, vähän minitomaatteja sekä munakoisot. Mitähän niiden munakoisojen kanssa tekisi, kun ne olisi parempi siirtää suoraan lopulliseen kasvuastiaan, eli johonkin, joka vastaa kymmenen litran ämpäriä. Ja pitää tasaisen lämpimässä sisällä vielä jonkin aikaa. Ehkä minä saan kohta jo jotain muuta pihalle, toivottavasti.

Nyt kun purkit valtaavat kaikki paikat, on siivouskin ihan mahdotonta. Tai ainakin tärkeysjärjestyksessä jossain listan hännillä. Ehtiihän ne ikkunat pestä myöhemminkin ja jos vaan kaikille sopii, niin siivotaan sitten taas syksyllä!