Odottelua ihan koko ajan

Minulla on ollut kaiken kesää sellainen fiilis, että tämä puutarhanhoito ja erityisesti hyötykasvien kasvatus ja kasvihuoneviljely on pelkkää odottamista. Ensin odotetaan, että tulee kevät ja saa laittaa siemeniä itämään, sitten odotellaan lumen ja maan sulamista, sitten itämistä, taimien koulimista, istuttamista, vahvistumista, kukkimista, satoa, säilömistä... Ja sitten ruvetaan pian odottelemaan taas uutta kevättä.

Tällä hetkellä meillä odotellaan munakoison kukkimista ja tomaattien, chilien, paprikoiden ja juuresten satoa, ainakin. Odotellaan, että auringonkukat kukkivat kunnolla ja omenat kypsyvät.

Ja sitten kun ollan tarpeeksi odotettu, on ainakin meillä yhtäkkiä lautasella pelkkää salaattia, muutaman viikon kuluttua käsissä viisi kiloa kurkkua ja seitsemän kesäkurpitsaa yhtä aikaa. Sitten tulevat marjat, joita syödään kolme viikkoa joka ikisellä aamu- ja iltapalalla. Kohta varmaan hukumme tomaatteihin ja chileihin. Mutta tärkeintä on tietysti se, että satoa tulee hyvin.

Kaikkiaan ajatukseni kasvihuoneviljelystä ovat osuneet suurin piirtein nappiin. Onhan noita etanoita ollut muutama ja tietysti kirvoja, muurahaisia ja kirppojakin. Mutta yleisesti ottaen olen erittäin tyytyväinen, vaikka minulla ei vieläkään ole kukkahattua ja kengätkin ovat käytännön syistä muoviset puutarhakengät.

Eilen aamulla tämä kaikki iski oikein kunnolla, minähän olen onnistunut oikeastaan loistavasti. Kävelimme pian kolmevuotiaan poikani kanssa kasvimaalle nostamaan perunaa, sitten nykäisimme mukaan oikein komean palsternakan. Kasvihuoneesta otimme timjamia, laatikosta sipulia, persiljaa, papuja ja herneitä. Piharakennuksen kulmalta vielä yksi komea kesäkurpitsa ja kiven vierestä lipstikkaa. Sisällä valmistelimme vihannekset ja minä tein erittäin maukkaan kanakeiton. Tähän keittoon kaupasta tarvittiin lähinnä se kana, porkkanat ja mausteet.

Ensi keväänä, taas hiukan viisaampana en oikeastaan aio tehdä paljonkaan toisin. Kasvatan hieman valikoimaani ja porrastan istuttamista jonkin verran. Sijoittelen kasveja ehkä hieman paremmin. Kypsymistä ei kuitenkaan voi edistää tuollaisessa tavallisessa muovikasvihuoneessa, joten tähän mennessä ensimmäinen kesäni kasvihuoneviljelijänä on ollut loistava. Nyt jos tänä kesänä vielä joku menee mönkään, minulla on jo iso kasa onnistumisia takataskussa!

Kilpaa kaalimatojen kanssa

Säät ovat antaneet muutaman muistutuksen tulevasta syksystä. Uusien salaattien itäminen on hidastunut, eivätkä tomaatitkaan ole vielä saaneet väriä. Puskat kuitenkin notkuvat vihreitä raakileita, niin tomaatteja, kurkkuja, paprikoja, chilejä kuin herneitäkin. Herneet ovat muuten ihan normaaleja kuivattuja ruokaherneitä ja sato on loistava. Munakoisot ovat täynnä kukkia, eikä yrttienkään vauhti ole yhtään hidastunut. Tähän mennessä olen saanut satoa mukavasti yli odotusten.

Kasvihuoneeseen oli taas eksynyt muutama kutsumaton vieras. Pieni lentomuurahaisporukka oli pesinyt kasvulaatikkoon salaatin juurelle. Revin eilen viimeisiä kitkeriä salaatteja pois, kun laatikossa alkoi kuhina. Ensimmäisenä keinona ripottelin murkkujen päälle reilusti kanelia. Tänä aamuna laatikossa ei näkynyt enää muurahaisia, mutta täytyy tutkia tilannetta uudelleen muutaman päivän kuluttua.

Ikävä kyllä kotilotkin ovat päässeet kasvihuoneeseen. Niitä saa nyppiä melkein joka aamu pois kurkuntaimista. Jostain syystä ne eivät ole vielä viihtyneet muissa kasveissa. Onneksi kotiloita on ollut seinien sisällä vain muutama ja ainakin minusta tuntuu, että niiden ahkera kerääminen on pitänyt kannan kurissa tänä kesänä. Varmaankin myös kahvinporot ja kitkeminen on auttanut.

Uusimpana riesana olen löytänyt salaateistani kaalimadot. Tähän mennessä jäävuorisalaatti ei ollut kelvannut vielä muille, mutta nyt rinnan kasvavat lehtikaalit ja jääsalaatit olivat kummatkin joko pelkkiä rankoja tai täynnä isoja reikiä sekä kakkaa. Lopulta löysin myös itse tuholaisen keittiön läviköstä työn touhusta.

Kokonaistilanne on kuitenkin loistava, sillä olemme saaneet salaattia ihan joka ikinen päivä kesäkuun alkupuolelta asti. Eli voitolla ollaan reilusti, vaikka syömmekin lehtikaaleja kilpaa niiden matojen kanssa.

Nyt minulla pyörivät pullot ja purkit pöydillä ja mehumaijakin odottaa keittiön nurkassa. Marjoista iso osa alkaa olla kypsiä, mutta jos vielä muutaman päivän malttaisi odottaa mehustamista...

Plan b

Muutaman päivän auringonpaiste on saanut minut kuvittelemaan, että nyt on kesä. Olen ottanut äkkilähdön kylvöissä niin, että pihalla kaksi kasvulaatikkoa ovat saaneet siemenet multaansa ja kasvihuoneessa ovat hyllyt ja tasot täyttyneet, ainakin päiväsaikaan. Eräänä aamuna aloitin homman niin, että kaadoin laatikollisen siemenpusseja nurmikolle ja yritin jakaa salaatit ja yrtit, retiisit ja sipulit jotenkin järkevästi laatikoihin. Yksi kasvulaatikko täytettiin kokonaan herneillä.

Kasvihuoneessa on nyt oikealla seinällä hieman lyhennetty varastohylly ja pöytätasona paksu styrox-levy. Huoneen päädyssä on kasvulaatikko ja vasen laita on vielä tyhjä, mutta varattuna ruukuille ja kasvusäkille, eli tomaateille ja munakoisoille, ehkä kurkuille.

Tällä hetkellä ei taida olla näkyvissä hallan vaaraa, mutta parempi silti kiikuttaa ainakin herkimmät taimet vielä iltaisin sisään. Säkissä kasvavat kesäkurpitsantaimet joutuivat pihalle sään armoille ja saavat jäädä sinne, ainakin näillä yölämpötiloilla. Joku ongelma minun kesäkurpitsoilla on, sillä niiden lehdet ovat käpristyneet sekä kasvusäkissä että taimina maitotölkeissä. Ehkä ongelmana on liian tymäkkä multa, mistä sitä tietää. Hyvin ne näyttävät voivan noin yleensä.

Alkuviikosta kävin ostamassa pihalle muutaman orvokintaimen ja laitoin pari petuniaa laatikkoon kasvamaan. Samassa laatikossa petunian kanssa on auringonkukkia ja daalian juurakko, jonka heräämisestä ei ole vielä tietoakaan. Toivotaan, että lämmin sää auttaa asiaan. Ruukuissa kasvavat kesäkukkaseos, auringonkukka ja kehäkukka ovat hyvässä vauhdissa ja niistä saan toivottavasti pian kukkia myös maljakkoon. Yksi kaivon rengas odottaa vielä asukkaitaan, mutta ei varmaan kannata hätäillä, että saa tehtyä näyttävän istutuksen, joka ei päädy hallan hampaisiin.

Tänään päädyin hieman mainoksen uhriksi, sillä tilasin itselleni Sami Tallbergin villiyrttikeittokirjan. Aihe on kiinnostava ja miedän pöydässä on vuosittain maisteltukin vähän vaikka mitä. Nyt minulla on kuitenkin olemassa plan b: jos halla vie sadon niin vuohenputkea ja voikukkaa löytyy aina!

Kylmiä öitä

Eilen aamukahvit juotiin taas kerran takan lämmittäessä alakertaa. Yöllä oli reilusti pakkasta ja aamulla kuura koristi pihan puita ja pensaita upeasti. Tänään odotellaan lumisadetta. Päivisin kevät ottaa askeleen eteenpäin ja sitten yöllä taas kaksi taaksepäin.

Taisin mainita aikaisemmin jotain siitä, että aion ostaa puutarhaani taimet valmiiksi kasvatettuina. Luotan myös siihen, että saan taas lahjoituksia sukulaisiltani ja ystäviltäni. Tämä ei kuitenkaan ole ihan totta. Ensin keittiön pöydälle ilmestyi pikkuruinen purkki, jossa itää niitä vanhoja kesäkurpitsan ja kurkun siemeniä. Eilen sinne ilmestyi leivinpellillinen turveruukkuja, joissa itää minun ja esikoiseni istuttamia munakoisonsiemeniä ja auringonkukkia. Mikäs olisi parempaa palautetta, kun piipahtaa siemenostoksilla ja samalla innokas kaksivuotias hokee vieressä "Kukkakauppa, kivaa!" Pihallakin leikitään nykyään kukkamultaa. Joten eiköhän me leikitä puutarhuria vielä hieman lisää.

Siellä keittiön pöydällä kasvaa myös kokoelma yrttejä ja versoja sekä jokunen orkidea ja muratti, joiden kasvua ryhdittää katosta roikkuva kasvivalo. Epäilen, että tätä menoa joudumme kevättä myöten muuttamaan olohuoneeseen ruokailemaan.

Eilen kaivoimme pihavajasta esiin ylimääräisen apupöydän, joka kannettiin ulkoeteisen nurkkaan lisätasoksi istutuksille. Ja ennen kaikkea odottamaan lämpeneviä öitä, jotta taimia ja turveruukkuja voi pikkuhiljaa levitellä myös eteisen puolelle.

Onneksi nyt olemme jo päättäneet meille sopivan pikkuisen kasvihuoneen ja sen saatavuuskin on tarkistettu. Enää ei tarvitse kun odottaa lumen sulamista, ostaa se ja pystyttää tuonne pihan perälle. Sitten minun ruukkuni pääsevät muuttamaan uuteen kotiin.

Hmm, mitähän muuta laittaisi itämään kesää odotellessa.