Syyspuuhia ja pihan laittoa

Eräänä päivänä ulos mennessäni huomasin ruskan. Se yllättää joka vuosi nopeudellaan, tuntuu kuin eilen kaikki olisi ollut vielä vihreää mutta tänään punaista, keltaista ja ruskeaa. Meidän pihalla onkin valmistauduttu viime päivinä syksyn tuloon.

Sain vihdoin kaupasta säkin syyslannosta, jota sitten ripottelin pitkin puskia ja kukkapenkkejä. Pussin kyljessä luki, että lannoitus tulee tehdä heinä-, elo- ja syyskuussa. Joten aika myöhässä ollaan, mutta parempi varmaan nyt kun ei ollenkaan. Mm. marjapensaat olisi voinut lannoittaa jo heti sadonkorjuun jälkeen, mutta ehkäpä sieltä on tulossa vielä toinen sato, sillä oksat ovat täynnä silmuja. Liekö lämmin syksy sekoittanut niitäkin. Myös pavut tekevät toista satoaan ja eräänä päivänä esikoinen tuli hernepenkistä kädessään muutama pullea toisen sadon palko.

Pihaa hoidellaan enää hitaasti ja rauhassa, onneksi luonto on löytänyt saman tahdin. Viikonloppuna saatiin hiekkapiha puhallettua kaikista havuista ja lehdistä. Haravaa heilutettiin hieman, mutta enimmäkseen vain sen vuoksi, että suurimmat omenat saatiin ruohonleikkurin tieltä pois. Ja lopulta ruohon leikkaus suoritettiin lehtien päältä. Tuntuu niin turhauttavalta haravoida uudelleen ja uudelleen, joten ehkä sitten syksymmällä.

Vattupensaiden karsiminen on nyt aloitettu, mutta saattaa olla että loppu suoritetaan sitten lumihangessa. Tai puput hoitavat homman. Jotenkin se kuollut risukko ei oikein vedä puoleensa, vaikka parempihan ne olisi siistiä jossain vaiheessa. Tänä vuonna ainakin tuntui, että satoakin tuli paremmin, kun puska oli hyvin karsittu edellisenä syksynä. Etanatkaan eivät asustaneet puskissa, kun juuret olivat vähän ilmavammat, ja toki kahvinporoilla katetut.

Hommia riittää kyllä vielä joka päivälle, yksi tylsimmistä on astioiden, ruukkujen, purkkien ja vatien pesu. Niitä vapautuu koko ajan lisää, kun taimet ja kukat luovuttavat pikkuhiljaa. Ne ovat kasaantuneet vesisäiliön kylkeen jo pitkään, mutta säiliö ei oiken meinaa täyttyä. Sadetta siis kaivataan. Toisaalta kaivataan myös harjaa, inspiraatiota ja hetken rauhaa, jotta purkit saadaan kuivumaan ja talvisäilöön. 

Kaiken muun puuhan ohessa pihalle on tullut muutama kynttilälyhty ja lisää aurinkokennovalaisimia. Ja täytyy tunnustaa teille, että myös ensimmäiset jouluvalot on ajastettu. Tai jos ne syttyvät syyskuussa, niin ehkä ne ei vielä ole jouluvalot. Meidän grillikodan ikkunoissa palaa kuitenkin pimeällä valot ja se näyttää kauniilta, oli jouluvalot tai ei :)

Timoa mullassa

 

Nyt on ekat kylvöt sitten suoritettu, toukokuun ensimmäinen viikonloppu. Me käännettiin, kitkettiin ja kuokittiin avomaata, lisättiin savisen maan joukkoon hiekkaa, perunalannoitetta ja vähän kanankakkaa. Sitten taas kuokkittiin ja möyhennettiin, mutta lopputulos oli silti melkoisen paakkuinen. Ei me silti annettu sen haitata, sillä kyllä viimevuotinenkin peruna teki satoa. Maaplänttikään ei ollut kovin iso, eikä rivejä tullut kun neljä, mutta timo-lajikkeen perunat ovat maassa. Nyt odotetaan sukat pyörien, kun perunoita pääsee kaivamaan ylös.

Toinen työn alla ollut homma oli uudet kasvulaatikot. Meidän pihan on vallannut erityisesti vuohenputki, mutta viime vuonna kasvimaalta nousi myös suunnattomat määrät voikukkaa, vadelmapensaan oksia ja suurina juurakkoina ja puskina jotain, mitä en ole vielä tunnistanut. Kokeilimme jo viime kesänä viljelyä muutaman laatikon kanssa ja nyt päätimme laajentaa kokeilua entisestään.

Kuvassa on meidän vanhasta navettarakennuksesta löytyneet ovenkarmit. Mieheni nikkaroi niihin ylimääräisistä laudoista yhden laudan levyisen korotuksen. Kehikoiden toisiinsa kiinnittämiseen käytettiin mm. oven vanhat saranat ja lukkopesä, mutta myös laatikon sisälaitoihin kiinnitetyt tukirimat.

Seuraavaksi laatikot vuorattiin suodatinkankaalla ja täytettiin valmiiksi lannoitetulla ja kalkitulla puutarhamullalla. Nyt kasvulaatikot ovat siis lähtökohtaisesti puhtaat ja niihin sisään pääsevät vain minun valitsemat kasvit. Kuvan taka-alalla näkyy viimevuotinen kasvulaatikko, joka on mahdollisesti saastutettu lehtikompostilla.

Vanhaan kasvulaatikkoon kylvin eilen rivin kesäkukkaseosta ja toisen uuden laatikon päähän pari riviä retiisejä. Nyt kun ilman pitäisi lämmetä huomattavasti, taidan uskaltautua kylvämään laatikoihin jotain muutakin.

Sitten vielä iloisia uutisia minun elävästä pajuaidastani, se on todistetusti elossa. Nyt se on siis pari viikkoa vanha, sitä on kasteltu päivittäin ainakin kaksi kertaa. Se kesti hyvin viimeisen viikon aikana jyllänneet kevättuulet ja on nyt heräämässä lehteen. Minä jätin tarkoituksella aitakeppien päät suurin piirtein siistimättä ja nyt oksien latvat vihertävät oikein kunnolla. Vielä jää nähtäväksi ovatko kaikki oksat elossa.