Eräänä kauniina juhannussunnuntaina

Juhannuksena pääsimme nauttimaan oikein kunnolla oman pihan antimista. Sian kylki tosin oli marketista hankittua, mutta muu ruoka oli pihalta ja kasvihuoneesta. Salaattia maustavaan pestoon sekoitin oliiviöljyn, pinjansiementen ja basilikan lisäksi ison nipun sipulinvarsia ja reilun kourallisen vuohenputken lehtiä. Perunat maistuivat voin ja tillin kanssa juuri aurinkoiselle keskikesälle.

Kasvihuoneesta on saatu maisteltavaksi ensimmäiset kurkut, mansikkamaalta aina silloin tällöin punainen mansikka, salaatit rehottavat ja perunatkin alkavat olla sopivan kokoisia. Rucolan ja retiisin sato meni jo, mutta uutta on tulossa hyvää vauhtia. Nyt meillä alkaa olla menossa ottelu pihan eläinten kanssa, kuka sadon ehtii ensimmäisenä korjaamaan.

Pari paivää sitten sain yllättavän tuholaisen kiinni itse teossa, nimittain pihallamme viihtyvistä oravista yksi oli onnellisena mutustelemassa jo valmiiksi onnetonta mansikkasatoa rastasverkon päälta. Ja tosiaan rastaat alkavat kayda riesaksi asti, kun ne pyörivat pihalla nokkien kaiken värillisen kynttilöistä alkaen ja jättavät jälkeensä hurjat sontaläjät.

Tämä erä tuholaisia vastaan on otettu tosissaan. Pihalle on pystytetty linnunpelätin Erkka, mansikkamaa on peitetty verkolla ja Erkan tyttöystävä odottaa vielä varastossa oikeaa hetkeä yllättää marjoja vaanivat rastaat. Tarkoituksena on virittää vielä pihan omppopuihin jotain kiiltävää, heiluvaa ja roikkuvaa, tosin mansikkamaa alkaa olemaan rikkaruohoineen lähinnä vitsi, mutta herukoita näyttäisi tulevan runsaasti, jos me ehdimme vain ensin.

Vaikka kuinka taistelisimme, tuholaiset pääsevät silti joskus yllättämään. Kasvusäkissäni kypsyi hitaasti, mutta varmasti ensimmäinen kesäkurpitsa ja juuri ennen h-hetkeä, eli korjuupäivänä oli sen kylkeen ilmestyneet pienet hampaanjäljet. Itse ajattelin pupujusseja, mutta nyt alankin kallistumaan enemmän sen oravan kannalle...

Niin ja sitten, niistä myyristä en edes jaksa alkaa kirjoittamaan tällä kertaa, mutta sanottakoon että niitä riittää!

Kasvun vaiheita

Kesäkuu on alkanut aurinkoisissa merkeissä ja kasvipenkit vihertävät. Yrtit, salaatit ja retiisit tarjoavat jo satoaan, eikä ensimmäisiä kasvihuonekurkkujakaan tarvitse varmaankaan odottaa pitkään. Pikkuruiset chilit ja paprikantaimet vahvistuvat päivä päivältä, toivottavasti kesä jatkuu kuumana ja aurinkoisena, jotta niistäkin on mahdollista saada satoa. Nyt puutarhassa otetaan rauhassa, nypitään silloin tällöin muutama rikkaruoho pois ja kannetaan vettä kasveille.

Herneenverso

Tilli, basilika ja sitruunamelissa

Kesäkurpitsa

Rucola

Kasvihuonekurkku

Varhaisperuna

Retiisi

Yrttipenkki

 

Punainen tupa ja pari ahomansikkaa

Jotain ehti tapahtua tässä muutaman viimeisen päivän aikana. Minä fiilistelin vihertävää luontoa ja vasta leikattua ruohoa ja mietiskelin itsekseni, että joku päivä pitää raivata vattupenkki, kitkeä marjapensaan juuret loppuun, siistiä kukkapenkin reunat ja vaikka mitä muuta. Olin istuttanut muutaman kesäkukan ruukkuihin ja ihailin niitä.

Yhtäkkiä piha olikin päässyt niskan päälle niin että humahti. Ihan joka paikka rehottaa, rikkaruohot leviävät perunapenkkiin, vuohenputki valtaa elintilaa kasvihuoneen kulmalta eikä tulppaania erota kauempaa voikukkien joukosta. Nurmikkokin pitäisi leikata mutta ulkona vaan sataa.

Täällä eletään juuri niitä hetkiä, jossa kukin joutuu punnitsemaan ja määrittelemään itselleen oman puutarhansa ulkoisen olemuksen, valitsemaan huolittelun asteen ja priorisoimaan asioita.

Kun sade taukoaa, olisiko mukavampi leikata ruoho etupihalta ja antaa vaikutelma punaisesta tuvasta ja perunamaasta, jossa pihaa hoidellaan hymyillen kukallinen pikkuharava kädessä samalla kun vilkutellaan naapureille. Toisaalta, jos tontin reunalta saisi siimaleikkurilla sen vuohenputkipöheikön alas, saattaisimme saada kesäkuussa vähän reilummin ahomansikkaa. Mutta ehkä eniten minua kuitenkin kiinnostaa mullata perunat ja kitkeä perunamaan reunat sekä yrittää pelastaa mansikkamaalta edes muutama taimi, jotta saisimme juhannuksena pöytään oman varhaisperunan ja kesäkeiton lisäksi omalta maalta mansikkakakkua.

Ja jotta sitä kesäkeittoa saisi, pitäisi varmaan myös kylvää lisää herneitä ja persiljaa, pystyttää linnunpelättimiä sekä kitkeä, kitkeä ja vähän harventaa. No onneksi minä tiedän yhden tosi hyvän ohjeen laihialaiseen kesäkeittoon!