maanantai 15. heinäkuuta 2013

Meditaatioharjoituksia nurmikon reunalla

Meidän pihasta on kolmasosa helppohoitoista hiekkapihaa. Ainakin näin kiiteistövälittäjä asian ilmoittaisi ja minä uskoisin sen epäilemättä. Totta puhuen tuo hiekkapiha teettää työtä ihan riittävästi, jos nyt ei yhtä paljon kun nurmikkokin. Sen siistinä pitäminen on yllättävän aikaavievää hommaa.

Jostain kumman syystä ainakin miedän nurmikko osaa hyppiä, vieläpä 20cm leveän parrun yli. Tai jos ei nyt hypätä, niin ryömiä ainakin. Sitten oma lukunsa on pikkuhiljaa leviävä sammal ja pitkälle maahan porautuvat voikukat.

Jotta hiekkapiha näyttää siistiltä, tulee sitä kitkeä läpi kesän kaiken aikaa. Jostain kumman syystä tosin ainakin minä pidän hiekkapihan kitkemisestä huomattavasti enemmän kun kasvimaan perkaamisesta. Siinä jälki on ihailtavissa välittömästi, se on siistiä puuhaa ja rikkaruohot irtoavat pääsääntöisesti helposti. Sen kitkeminen on koukuttavaa puuhaa ja toimii jonkinlaisena meditaatioharjoituksena.


Jotta todellisuus ei unohtuisi, hiekkapihaa pitää myös haravoida, haravoida ja taas haravoida. Sitten alkaa ärsyttämään, kun haravoinnin mukana lähtee niin hurja määrä hiekkaa tunkiolle. Meidän pihassa on erittäin suuria mäntyjä todennäköisesti 50-luvulta ja niistä tulee risuja, käpyjä ja havuja uskomattomat määrät. Meillä kasvaakin pihan perällä havuvuori, sillä niiden kompostoituminen kestää ilmeisesti useita vuosia.

Vaikka kaikki puuhat eivät olekaan niin mieluisia, irtoaa palkintoja koko ajan. Meillä on päivittäin pöydässä oman maan salaattia ja kurkkua, vadelmia ja perunoita, kesäkurpitsaa, papuja ja yrttejä. Pian kypsyvät tuhannet tomaatit ja mieletön määrä chilejä, ehkä paprikaa ja munakoisoja. Herukoista saatavat mehut lämmittävät läpi talven ja hillot maistovat lettujen kanssa vielä keväälläkin.

Nyt kun kasvit kasvavat omaan tahtiinsa, me yritämme pitää pihaa siistinä, haravoimme ja silppuamme oksia, kitkemme ja kaivelemme. Nyt on hetki tyyntä ennenkun alkaakin armoton mehustaminen, säilöminen, pussittaminen ja pakastaminen...

4 kommenttia:

  1. Ihan mukavia hommia nuo kaikki on silloin kun on aikaa. Itselläni välillä meinaa jäädä kasvihuoneen kastelukin, kun ei iltaisin ehdi.

    Mukava lukea blogiasi! Jään seurailemaan ehdottomasti! Tervetuloa kurkkailemaan peikkopajan touhuja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun jäät seurailemaan. Minä tulen kanssa tutustumaan kunhan ehdin, ajan kanssa :)

      Poista
  2. Hiekkapihan hoito on oma taiteenlajinsa... Oletko muuten kokeillut sen hoidossa heiluriharaa (tai pitkävartista haraa ilman heiluriominaisuutta)? Se on ihan näppärä, kun saa tehtyä työn seisaaltaan. Tosin voikukkiin se ei toimi, mutta nurmikkoa vastaaviin matalampijuurisiin kasveihin kyllä. Haraamisen jälkeen pitää kerätä tai haravoida irronneet rikat pois, joten tuleepa haravoitua muutenkin samalla siistiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo meillä mies osti sellaisen ilmeisesti heiluriharan, mutta jotenkin ei vielä päästy oiken sinuksi sen kanssa. Toisaalta, eipä tuota kovin montaa kertaa kesässä jaksa putsata, joten ehkä sitten ensi kesänä tutustutaan sen kanssa lisää :)

      Poista