Hallan viemää

Nyt meidän puutarhassa taitaa olla kasvukausi ohi. Pakkasukko päätti sen, sillä viime yönä oli syksyn ensimmäinen halla. Onneksi olin ehtinyt istuttaa pari päivää sitten muutaman kanervan, tai callunan, en oikein tiedä mikä niiden ero on. Niitä mahtuu pihalle vielä lisää, mutta pääsinpä ainakin alkuun. Nyt daalian rangat makaavat pitkin nurmikkoa, eikä auringonkukissakaan ole enää mitään jäljellä. Pihalla ollut muratti oli tarkoitus nostaa sisälle talvehtimaan, mutta lienee myöhäistä sekin. Täytyypä ehkä hieman kiirehtiä niiden syyspuuhien kanssa, ennenkuin maa jäätyy. Kukkasipulit ovat vielä pusseissaan, eikä kasvimaallakaan ole talikkoa näkynyt.

Minun kasvimaani ja kasvihuone sijaitsee pihan perällä, aivan pellon laidalla, joten viimeöinen halla taisi osua kovimmin sinne. Kesäkurpitsat olivat tosi täynnä pieniä alkuja, mutta eivät ole enää. Enpä tiedä olisiko sääennusteen seuraamisesta ollut apua, mutta nyt ne kaikki ovat mennyttä. Samoin menivät pavut ja yrtit kasvihuoneesta. Toisaalta ehdin tehdä vielä pari päivää sitten viimeisen peston, johon lisäsin ison kasan omaa basilikaa. Kovin olivat jo pikkuruisia ja kitukasvuisia, mutta aivan basilikan makuisia.

Nyt kasvihuoneessa ovat vielä pystyssä tomaatit, jotka ovat täynnä raakileita. Myös muutama chili odottaa siellä lisää väriä. Toivottavasti eivät ihan heti palellu. Vein kasvihuoneeseen kasan omenoita, sillä naapuri vihjasi, että omenoiden sisältämä etyleeni voisi nopeuttaa chilien kypsymistä. Aiemmin kannoin jo muutaman chilin sisään, mutta nekin ovat niin valtavia, ettei keittiöön taida mahtua enempää.


Seuraavana puuhana taidan hoitaa meidän pihan lintalaudan kuntoon. Me ripustimme sen lasten kanssa jo kerran pihapuuhun, mutta vieraita oli niin paljon, että se oli tyhjä melkein saman tien.

Joku isompi kaveri taisi käydä vielä nuolemassa koko laudan, sillä naru oli katkennut ja lauta makasi osissa nurmikolla. En tiedä olisiko pihan oravat niin taitavia että osaisivat laskeutua roikkuvalle lintulaudalle. Ehkäpä hieman tukevampi mallikin olisi paikallaan. Nyt meidän auringonkukat alkavat kuitenkin olla niin kaluttuja, että niistä ei enää siemeniä irtoa.

Pikkuhiljaa ajatukset alkavat jo siirtymään seuraavaan kevääseen. Jotenkin sen kasvihuoneen puhdistuksen ja haravoinnin tahtoisi vain unohtaa. Toisaalta tämä halla teki motivaatiolle hyvää, sillä ei niitä paleltuneita kasveja viisti enää katsella. Nyt ne raaskii repiä sieltä pois. Tiedänpä mitä teen tänä viikonloppuna.

Chileistä lämpöä

Nyt puutarhan hoito on keskittynyt lähinnä haravointiin ja kuolleiden kasvien kärräämiseen. Ja tietysti omenoiden keräämiseen. Samaan aikaan kun kasvit ulkona kuihtuvat, jatkuu kasvihuoneessa tuotanto ihan hyvään tahtiin. Joka kerta kun sieltä tulee, jää käteen jotain syötävää.

Tomaatteja ei ole vieläkään tarvinut ostaa kaupasta. Tänä kesänä kaikki kasvihuoneeseen päätyneet taimet olivat minitomaatteja, mutta se näyttää olevan kypsymisen kannalta ihan hyvä juttu. Kurkun alkuja ilmestyy kasvihuoneeseen vieläkin, kuten myös pihalle tosi terhakoita kesäkurpitsan kukkia. Mutta jos niitä tahtoo syödä, olemme joutuneet siirtymään ja markettien mauttomiin tuotteisiin. Mielenkiinnolla odottelen jakaako kesäkurpitsa vielä kasvattaa hedelmän, kurkkua tuskin tulee öiden hipoessa hallarajaa. Tosin jos aurinko vaan näyttäytyy päivällä, saattaa kasvihuoneen lämpö nousta hyvinkin vielä 25°C.

Todellisia yllättäjiä ovat kyllä tänä vuonna olleet chilit, jalapenot tai mitä ikinä ne ovatkaan. Itselläni ei ole taimien nimistä tai vahvuudesta tietoakaan, sillä sain kaikki chilin ja paprikan taimet ystäviltäni. Minulla on kasvihuoneessa kahden näköisiä chilejä, niitä pitkiä ja suippoja sekä keskimäärin kolmen sentin mittaisia pieniä. Kumma kyllä niissä pitkissä joku saattaa olla todella mieto ja makea, kun taas toista maistaessani jouduin pyörittelemään jogurttia polttavassa suussani vartin verran. Pienemmät ovat olleet tähän mennessä hyvin ärhäköitä.

Paprikan kanssa hommat menivät vähän heikommin, sillä taimia on ainoastaan yksi, eikä siinä ole kuin kaksi hedelmää. Nyt ne ovat pikkuhiljaa saaneet vähän väriä kylkeen, mutta minusta tuntuu että niitä uhkaa jokin tauti. Paprikan varressa on n. 20cm homeinen ja kellastunut pätkä, jonka yläpuolella paprikat ovat. Nyt ne ovat menettäneet kimmoisuuttaan, eikä taimessakaan olen enää lehtiä jäljellä. Saapa nähdä ehtivätkö paprikat kypsyä. Onneksi ne ovat tosi maukkaita kaupassakin.

Täytyypä kokeilla tänä vuonna kuivatella vähän lämmikettä joulupaketteihin. Ainkin nyt tuntuu, että chilejä tulee reilusti yli omien tarpeiden. Toivottavasti ne vaan ehtivät kypsyä ennen pakkasia. Ehkäpä osan voisi siirtää myös ulkoeteiseen punehtumaan, enpä tiedä mikä niille olisi parasta.

Myös stevia, daalian juurakko ja talteen kerätyt siemenet tulisi siirtää talvisäilöön, mutta en vielä ole oikein ehtinyt tutkia miten. Toivotaan, että lumisade ei ehdi yllättää, kun syksyllä tämä puutarhanhoito on vähän hidasta...

Luonnon oikkuja

Luonto tekee kaiken ihan miten tahtoo. Meidän kurkut saattavat olla ympyrän muotoisia tai ihan suoria. Toinen palsternakka on pitkä ja pullea, kun taas toinen pieni ja pyöreä. Samassa varressa kasvavat chilit ovat toinen pari senttiä pitkä ja toinen parikymmentä. Kasveja ei kyllä mitenkään onnistu kasvattamaan niin kuin itse haluaisi. Niille voi ainoastaan luoda ihanteelliset olosuhteet ja odottaa mitä tapahtuu.

Keväällä yksi päivä on lämmin ja aurinkoinen, kun toisena tuulee luihin ja ytimiin asti. Ja tämä kaikki tapahtuu ihan sattumanvaraisesti, ilman ennakkovaroituksia. Jos säät suosivat, viihtyvät myös viljelykset. Mutta ilman aurinkoisia päiviä ei tapahdu paljon mitään.

Tänä vuonna syksy on ollut lämmin ja puutarhakin taitaa olla tästä hieman ihmeissään. Vadelmapensaasta löytyy vieläkin tuoreita marjoja, pavut tekevät toista satoaan eikä kesäkurpitsatkaan näytä väsymisen merkkejä. Itse sen sijaan olen alkanut jo hidastelemaan, vaikka ei sitten kuitenkaan olisi vielä tarvinut. 

Tätä kaikkea ajatellen voi sanoa, että pisteet niille, jotka viljelevät työkseen. Näin puutarhaharrastelijan näkökulmasta olisi melko hurjaa, jos elanto olisi kiinni sopivista säistä, ajoituksesta, hyönteisistä tai jostain muusta, jota ei voi itse päättää. Mutta näin me vaan saadaan ympäri vuoden pöytään tuoreita kasviksia ja vihanneksia, ei ehkä ihan kaiken aikaa kotimaisia, mutta kuitenkin.

Minun vihannessatoni on tänä vuonna ollut runsas ja sitä on jaettu ystäville ja tutuille. Toki kasveja on hoidettu säännöllisesti, kasteltu, lannoitettu, karsittu ja taas kasteltu. Mutta kyllä tässä täytyy olla mukana valtavasti myös hyvää tuuria. Taimet itivät alun alkaen hyvin, kasvihuone ja laatikot olivat hyvässä paikassa ja kesä oli lämmin. Muutamaa yksittäistä epäonnistumista lukuun ottamatta kaikki meni nappiin.

Mutta entä jos kaikki ei olisikaan mennyt nappiin? Kun tämä homma on harrastus, olisi innostus ehkä hiipunut jo kesäkuussa, eikä ensi keväänä olisikaan enää itänyt purkkeja joka nurkassa. Taimet saattaisivat rajoittua helppoihin tomaatteihin ja kurkkuihin. Mutta onneksi kaikki sujui, sillä nyt päässä pyörii jo sata ideaa, vesimelonia, punajuuria, sipulikukkia ruukkuihin, talvettamista, kukkapenkin mylläämistä ja kasvimaan laajentamista.

Onneksi puutarhanhoito on perusluonteeltaan hidasta ja rauhallista, eikä impulsiivisuudelle ole oikein varaa. Näin ollen asiat tulee suunniteltua kunnolla ja toteuttamista joutuu odottamaan toisinaan pitkään. Ehkä se kaikki tekee tästä vielä hitusen koukuttavampaa...

Kesäkukkia vai villasukkia?

Nyt on merkilliset ilmat, syksy tekee tuloaan, mutta aina silloin tällöin kesän kuumuus voittaa ja saamme yllättävän hellepäivän. Syksystä kielivät omenat, jatkuvat sateet, ilmassa viihtyvät homeitiöt ja tasainen sato kasvihuonetomaatteja, kurkkuja ja jotain muutakin aina silloin tällöin. Köynnöstuessa kivunnut päivänsini alkaa olla luovuttanut, vaikka se kukki komeasti koko kesän. Minua on vähän yllättänyt se, että niinsanotut kesäkukat ovat vasta nyt parhaimmassa loistossaan. Purkeissa kukkivat upeat auringonkukat, kesäkukkasekoitukset ja jopa keväällä hankkimani daalian juurakko on saanut aikaiseksi metreittäin vartta ja kolme nuppua.

 

Kasvihuoneessa on kaikki hyvin, tomaatteja on satoja, kurkkuja tulee tasaisesti ja chilit ja paprikatkin ovat muodostaneet runsaasti alkuja. Tosin munakoisoista alkanut home on levinnyt pikkuhiljaa myös kurkkujen lehdille ja toisinaan joku tomaatti saattaa olla vähän homeen peitossa. Tämä jatkuva kosteus ei asiaa auta, vaikka kasvihuoneessa on ovet ja ikkunat levällään koko ajan ilman kiertämiseksi. Toisaalta sato kypsyy, joten ei kai asialle mitään tarvitse tehdä. Ehkä tässä vaiheessa harvennus ja rankalla kädellä karsiminen voisivat olla parhaita vaihtoehtoja.  

Eräänä päivänä unohdin muutaman kypsän tomaatin pihapöydälle, josta ne pääsivät parempiin suihin ihan hetkessä. Silloin olin taas äärettömän iloinen, että minun tomaattini kasvavat seinien sisällä turvassa. Varikset, rastaat ja lokit ovat joka päivä pihallamme etsimässä esille jääneitä herkkuja, milloin hyppimässä pöydillä ja milloin marjapuskissa.

 

Minun kolme munakoison tainta ovat noin puolen metrin korkuisia, vahvavartisia ja syvän vihreitä. Ne ovat kukkineet pitkin kesää ja minä olen pölytellytkin niitä kukkia useampaan kertaan. Vieläkään ei ole havaittavissa yhtä ainoaa alkua. Luulenpa tosiaan, että nyt alkaa olla jo aika myöhä siihen, että yksikään munakoiso ehtisi valmiiksi asti. Kesäkurpitsat ovat olleet kasvihuoneen ulkopuolella, mutta myös ne ovat tarvineet pensselipölytyksen, jotta minä olen saanut satoa.

Ja nyt kun sato tuli mainituksi, niin kriikunaa tulee. Sitä tulee paljon. Tänä vuonna omenat ovat vähän surkeita ja matosia, mutta näitä tulee sitten senkin edestä. Nyt jos vielä keksisi jotain hyvää säilöttävää kriikunoista. Pakastimessa niistä tuli aika pahoja, mutta hilloa en ole vielä kokeillut. Joskus taisin kuulla, että sokeriliemeen voisi upottaa, tai viinaan...

Kilpaa kaalimatojen kanssa

Säät ovat antaneet muutaman muistutuksen tulevasta syksystä. Uusien salaattien itäminen on hidastunut, eivätkä tomaatitkaan ole vielä saaneet väriä. Puskat kuitenkin notkuvat vihreitä raakileita, niin tomaatteja, kurkkuja, paprikoja, chilejä kuin herneitäkin. Herneet ovat muuten ihan normaaleja kuivattuja ruokaherneitä ja sato on loistava. Munakoisot ovat täynnä kukkia, eikä yrttienkään vauhti ole yhtään hidastunut. Tähän mennessä olen saanut satoa mukavasti yli odotusten.

Kasvihuoneeseen oli taas eksynyt muutama kutsumaton vieras. Pieni lentomuurahaisporukka oli pesinyt kasvulaatikkoon salaatin juurelle. Revin eilen viimeisiä kitkeriä salaatteja pois, kun laatikossa alkoi kuhina. Ensimmäisenä keinona ripottelin murkkujen päälle reilusti kanelia. Tänä aamuna laatikossa ei näkynyt enää muurahaisia, mutta täytyy tutkia tilannetta uudelleen muutaman päivän kuluttua.

Ikävä kyllä kotilotkin ovat päässeet kasvihuoneeseen. Niitä saa nyppiä melkein joka aamu pois kurkuntaimista. Jostain syystä ne eivät ole vielä viihtyneet muissa kasveissa. Onneksi kotiloita on ollut seinien sisällä vain muutama ja ainakin minusta tuntuu, että niiden ahkera kerääminen on pitänyt kannan kurissa tänä kesänä. Varmaankin myös kahvinporot ja kitkeminen on auttanut.

Uusimpana riesana olen löytänyt salaateistani kaalimadot. Tähän mennessä jäävuorisalaatti ei ollut kelvannut vielä muille, mutta nyt rinnan kasvavat lehtikaalit ja jääsalaatit olivat kummatkin joko pelkkiä rankoja tai täynnä isoja reikiä sekä kakkaa. Lopulta löysin myös itse tuholaisen keittiön läviköstä työn touhusta.

Kokonaistilanne on kuitenkin loistava, sillä olemme saaneet salaattia ihan joka ikinen päivä kesäkuun alkupuolelta asti. Eli voitolla ollaan reilusti, vaikka syömmekin lehtikaaleja kilpaa niiden matojen kanssa.

Nyt minulla pyörivät pullot ja purkit pöydillä ja mehumaijakin odottaa keittiön nurkassa. Marjoista iso osa alkaa olla kypsiä, mutta jos vielä muutaman päivän malttaisi odottaa mehustamista...