tiistai 27. elokuuta 2013

Elokuista elämää, tomaattia ja omenaa


Meidän pihassa on ihan pikkuhiljaa alettu siirtelemään purkkeja ja ruukkuja varastolle päin, lapioita, talikoita, kuokkia, haroja ja tukikeppejä autotallin kulmalle, repimään kellastuvia kasveja irti ja mikä tylsintä, irroittelin puutarhapöydän jatkopalat ja vein samalla muutaman tuolin varastoon aurinkovarjon kanssa odottamaan seuraavaa kesää ja seuraavia pihajuhlia.

Kasvihuoneesta tulee tomaatteja tasaiseen tahtiin ja pelko siitä, että kaikki kypsyvät yhtä aikaa on osoittautunut aivan turhaksi. Meillä on riittänyt mukavasti ihan koko ajan kesäkurpitsaa, tomaatteja ja monenlaisia yrttejä. Kurkut ovat jo loppuneet. Nyt syömme hieman matosia omenoita ja vieläkin riikunoita. Kun oikein viitsin etsiä, löysin sen verran omenoita, että sain jopa vähän hilloa keitettyä. Ensi vuonna täytyy varmasti laittaa vähän enemmän juureksia, sillä kun vihreä hiipuu maan pinnalta on jäljellä enää muutama palsternakka ja maa-artisokat.


Pimeisiin iltoihin olemme varautuneet hommaamalla muutaman aurinkokennovalaisimen, joihin on kytketty liikkeentunnistin. Olen tähän asti ollut melko epäileväinen niiden suhteen, enkä juurikaan odottanut suuria. Mutta eipä turhaan päässyt pettymään, sillä mielestäni nämä uudet valot ovat melko hyviä. Tietysti aika näyttää miten ne kestävät käytössä, mutta ainakin näin uutena niiden valaisuteho on loistava ja ne täydentävät hyvin pihan muita valoja. Nämä lamput ovat vajaan metrin korkuisia ja kappalehinta oli useamman kympin, mutta minusta tuntuu, että hinta-laatusuhde voi olla ihan kohdallaan.

Kuten aiemmin mainitsin, tomaattia ja kesäkurpitsaa tulee paljon. Tänään jaksoin kokeilla kesäkurpitsapihvejä ja niistä tuli herkullisia. Yksinkertaisuudessaan pihvit valmistuvat niin, että raastettuun kurpitsaan lisätään reilusti mausteita, juustoa, munaa ja jotain jauhoja, sitten pannulle tai uuniin ja parempiin suihin. Tämä oli loistavaa vaihtelua paistettuihin kesäkurpitsakuutioihin, keittoon ja vuokiin. Kesäkurpitsapihvien ohjeita löytyy googlettamalla vaikka kuinka paljon, itse uskoin fetan toimivan hyvin, kuten mintun ja sitruunankin, mmmm....

Ja kyseisistä aineksista toinen suosikkilisukkeeni on tänä kesänä ollut pannulla paistetut kesäkurpitsalohkot, tomaatinpuolikkaat ja mieletön kasa basilikaa. Valmistus menee niin, että pannulla paistetaan öljyssä yhtä paljon tomaattia ja kesäkurpitsaa, sopivan kypsät vihannekset maustetaan suolalla, pippurilla ja hyvällä lorauksella balsamiviinietikkaa. Viimeiseksi mukaan lisätään paljon basilikaa ja pyöritellään hetki pannulla. Ja sitten syömään.

Loistavaa kyllä, meillä lapsetkin syövät hyvin vihanneksia. Ehkä itsellä alkaa olla jo vähän vatsa täynnä aina niitä samoja sapuskoja. Mitähän pihalta löydettyä teillä syödään mieluiten?



keskiviikko 21. elokuuta 2013

Herkkuja lehtikaalista


Nyt kun salaatit ovat jo loppuneet rucolaa lukuun ottamatta, on aika kehittää lehtikaalista herkkuja. Minä kylvin sitä ensin yhden kierroksen, mutta sen söivät kirpat. Hieman myöhemmin kylvin toiseen laatikkoon pätkän, joka onkin tuottanut ihan yli odotusten. Tuntuu, että tästä puolimetrisestä puskasta riittää ja riittää aina vaan kaalia. Toki näitäkin on kaalimadot pureskelleet, mutta suurin osa lehdistä on ihan kunnossa.

Ensimmäinen herkku, jota olemmekin syöneet jo useasti on yksinkertainen lehtikaalislaw, eli kaalisalaatti majoneesikastikkeella. Jos tahtoo tehdä nopean version, riittää että pilkottuun kaaliin sekoittaa majoneesia, hieman sitruunamehua, suolaa ja pippuria. Jos tahtoo monipuolisempaa salaattia, sopii sekaan laittaa sipulia, porkkanaa ja vaikka raastettua ja valutettua kesäkurpitsaa. Kastikkeeseen sopii myös ranskankerma ja sinappi, oman maun mukaan.

Mutta tämä toinen herkku oli oikeastaan se, jonka vuoksi päätin omistaa koko tekstin lehtikaalille. Nimittäin fatajuusto-lehtikaalipiirakka. Voih, mitä herkkua siitä tulikaan. Ensin tarkoitukseni oli tehdä piirakka pinaatista, mutta sitten tulin järkiini. Mitä turhaan täyttää piirakkaa pakastimen antimista, kun kotipihalla on siihen tarkoitukseen juuri sopiva puska.


Ja tämä piirakka oli yleisesti ottaen melko kokeellinen varsio, sillä pohja oli tehty gluteiinittomasti karppaajien suosimaan mantelileipäpohjaan. Täytteen tein niin, että pehmitin ja maustoin kaalit ensin pannulla ja lisäsin ne sitten esipaistettuun pohjaan fetan ja munamaidon kanssa. Sitten piirakka uuniin vielä puoleksi tunniksi ja herkuttelemaan. Ja vaikka kyseessä olikin "dieetti"- versio, maistui se hyvin muillekin. Ja kaikki mitä jäi yli, säilyi hyvin jääkaapissa, pohja oli ehkä jopa mehukkaampaa seuraavana päivänä.

Saattaapa olla että tätä gluteiinitonta karppiherkkua löytyy meidän kahvipöydästä seuraavissa juhlissa. Toisaalta kuulin kehuja myös feta-kesäkurpitsapiirakasta, joten täytyy ehkä sekin kokeilla...


maanantai 19. elokuuta 2013

Kesäkukkia vai villasukkia?

Nyt on merkilliset ilmat, syksy tekee tuloaan, mutta aina silloin tällöin kesän kuumuus voittaa ja saamme yllättävän hellepäivän. Syksystä kielivät omenat, jatkuvat sateet, ilmassa viihtyvät homeitiöt ja tasainen sato kasvihuonetomaatteja, kurkkuja ja jotain muutakin aina silloin tällöin. Köynnöstuessa kivunnut päivänsini alkaa olla luovuttanut, vaikka se kukki komeasti koko kesän. Minua on vähän yllättänyt se, että niinsanotut kesäkukat ovat vasta nyt parhaimmassa loistossaan. Purkeissa kukkivat upeat auringonkukat, kesäkukkasekoitukset ja jopa keväällä hankkimani daalian juurakko on saanut aikaiseksi metreittäin vartta ja kolme nuppua.


Kasvihuoneessa on kaikki hyvin, tomaatteja on satoja, kurkkuja tulee tasaisesti ja chilit ja paprikatkin ovat muodostaneet runsaasti alkuja. Tosin munakoisoista alkanut home on levinnyt pikkuhiljaa myös kurkkujen lehdille ja toisinaan joku tomaatti saattaa olla vähän homeen peitossa. Tämä jatkuva kosteus ei asiaa auta, vaikka kasvihuoneessa on ovet ja ikkunat levällään koko ajan ilman kiertämiseksi. Toisaalta sato kypsyy, joten ei kai asialle mitään tarvitse tehdä. Ehkä tässä vaiheessa harvennus ja rankalla kädellä karsiminen voisivat olla parhaita vaihtoehtoja.  




Eräänä päivänä unohdin muutaman kypsän tomaatin pihapöydälle, josta ne pääsivät parempiin suihin ihan hetkessä. Silloin olin taas äärettömän iloinen, että minun tomaattini kasvavat seinien sisällä turvassa. Varikset, rastaat ja lokit ovat joka päivä pihallamme etsimässä esille jääneitä herkkuja, milloin hyppimässä pöydillä ja milloin marjapuskissa.


Minun kolme munakoison tainta ovat noin puolen metrin korkuisia, vahvavartisia ja syvän vihreitä. Ne ovat kukkineet pitkin kesää ja minä olen pölytellytkin niitä kukkia useampaan kertaan. Vieläkään ei ole havaittavissa yhtä ainoaa alkua. Luulenpa tosiaan, että nyt alkaa olla jo aika myöhä siihen, että yksikään munakoiso ehtisi valmiiksi asti. Kesäkurpitsat ovat olleet kasvihuoneen ulkopuolella, mutta myös ne ovat tarvineet pensselipölytyksen, jotta minä olen saanut satoa.


Ja nyt kun sato tuli mainituksi, niin kriikunaa tulee. Sitä tulee paljon. Tänä vuonna omenat ovat vähän surkeita ja matosia, mutta näitä tulee sitten senkin edestä. Nyt jos vielä keksisi jotain hyvää säilöttävää kriikunoista. Pakastimessa niistä tuli aika pahoja, mutta hilloa en ole vielä kokeillut. Joskus taisin kuulla, että sokeriliemeen voisi upottaa, tai viinaan...

maanantai 12. elokuuta 2013

Syksyn tuulia

Tänään aamulla oli ensimmäistä kertaa niin kylmä, että minun piti laittaa takki päälle. Ulkona tuulee ja sade vihmoo. Pihalla tuoksuvat omenat. Vettä tulee nyt purkit ja ämpärit täyteen, ehkä kaivonkin vesi vähän kirkastuu. Luonto saa kosteutta yllin kyllin jaksaakseen vielä kuukauden, ehkä toisenkin, ennenkun se vetäytyy talveksi levolle.

Jos se syksy kerran tulee, niin nyt nautitaan sateesta ja upeista ukkosista, pisaroiden leikistä lehdillä, tuulisista päivistä ja kellastuvista puista. Tähdenlennoista ja kuulaista syysilloista. Ainakin luonto nauttii.

















 


keskiviikko 7. elokuuta 2013

Steviaa purkkiin ja pulloon

Ostin keväällä puutarhalta pienen ja sievän stevian taimen. Vaihdoin sen suurempaan ruukkuun ja lähes unohdin kasvihuoneen hyllylle puuhatessani muiden kasvien kanssa. Oikeastaan minulla ei ollut juurikaan odotuksia kasvin suhteen, sillä edelliskesän kuuden euron siemenpussista ei ollut itänyt ainoakaan siemen.

Kuva on tällä kertaa lainattu netistä, sillä oma puskani
oli harvennuksen jäljiltä hieman onnettoman näköinen.


Minun stevia oli ehtinyt tehdä lähes puolimetrisen suoran varren, ennenkun kävin tutkimaan sen kasvatusta ja käyttöä tarkemmin. Luin jostain, että sitä kannattaa latvoa kunnolla. Minä katkaisin varren varmaan joskus heinäkuussa, otin lehdet talteen ja kuivasin ne. Nyt viime viikolla pääsin uudelleen korjaamaan satoa, eli kuivasin mukavasti tuuhentuneesta kasvista taas paljon lehtiä. Kuivat lehdet hieroin morttelissa mahdollisimman hienoksi ja talletin pilttipurkkiin odottamaan jotain käyttöä.

Tänään keittelin taas kerran punaherukkamehuja, kun minulle tuli mieleeni kokeilla steviaa makeuttajana. Mehuista tuli luonnollisesti pakastemehuja, sillä kellariin säilöminen tuskin onnistuu kovin hyvin ilman sokeria.

Olen ollut vähän ihmeissäni tämän jauhetun stevian kanssa, sillä se ei liukene kuten tavallinen sokeri, enkä oikein tiedä miten siitä saisi parhaimmin hyödyn irti. Useampaan kertaan joku on kirjoitellut käyttäneensä stevian lehtiä mehuissa tai hilloissa, mutta sen tarkempia ohjeita en ole juurikaan löytänyt. Laittaako lehdet mehumaijaan, keittääkö hillon kanssa, lisätäkö kuumaan vai jäähtyneeseen nesteeseen, tai pakastaako ollenkaan? Tämä kerta on ihan kokeilemalla opittua, mutta vaikutti ainakin suurin piirtein onnistuneelta.


Tein ensin pienen kokeen, liruttelin mukiin kuumaa punaherukkamehua ja lisäilin hieman jauhettuja stevianlehtiä. Kun huomasin, että se todella toimii näinkin, tein muutamaan pakasterasiaan valmista steviamehua. Mehun ulkonäkö ei todellakaan ollut kovin houlutteleva, se varmaan kannattaisi suodattaa tai jotain, mutta maku tuntui olevan yllättävän hyvä. Annostuksen kanssa touhu oli aivan arpapeliä, sillä ainakin mukissa makeus tuntui lisääntyvän mitä kauemmin mehua seisotti pöydällä.

Nyt nämä muutama koepurkki pääsee pakastimeen ja otetaan nautittavaksi vastä kylminä ja pimeinä syysiltoina. Lopun mehun pakastan kokonaan sokerittomana, joten niistäkin pääsee vielä tarvittaessa sekoittelemaan steviamehuja. Tosin ehkä keksin tuolle ihmejauheelle jotain muutakin käyttöä, ehkäpä meillä on seuraavaksi vihertävää kermavaahtoa ja mansikkakiisseliä...


torstai 1. elokuuta 2013

Odottelua ihan koko ajan


Minulla on ollut kaiken kesää sellainen fiilis, että tämä puutarhanhoito ja erityisesti hyötykasvien kasvatus ja kasvihuoneviljely on pelkkää odottamista. Ensin odotetaan, että tulee kevät ja saa laittaa siemeniä itämään, sitten odotellaan lumen ja maan sulamista, sitten itämistä, taimien koulimista, istuttamista, vahvistumista, kukkimista, satoa, säilömistä... Ja sitten ruvetaan pian odottelemaan taas uutta kevättä.

Tällä hetkellä meillä odotellaan munakoison kukkimista ja tomaattien, chilien, paprikoiden ja juuresten satoa, ainakin. Odotellaan, että auringonkukat kukkivat kunnolla ja omenat kypsyvät.


Ja sitten kun ollan tarpeeksi odotettu, on ainakin meillä yhtäkkiä lautasella pelkkää salaattia, muutaman viikon kuluttua käsissä viisi kiloa kurkkua ja seitsemän kesäkurpitsaa yhtä aikaa. Sitten tulevat marjat, joita syödään kolme viikkoa joka ikisellä aamu- ja iltapalalla. Kohta varmaan hukumme tomaatteihin ja chileihin. Mutta tärkeintä on tietysti se, että satoa tulee hyvin.

Kaikkiaan ajatukseni kasvihuoneviljelystä ovat osuneet suurin piirtein nappiin. Onhan noita etanoita ollut muutama ja tietysti kirvoja, muurahaisia ja kirppojakin. Mutta yleisesti ottaen olen erittäin tyytyväinen, vaikka minulla ei vieläkään ole kukkahattua ja kengätkin ovat käytännön syistä muoviset puutarhakengät.

Eilen aamulla tämä kaikki iski oikein kunnolla, minähän olen onnistunut oikeastaan loistavasti. Kävelimme pian kolmevuotiaan poikani kanssa kasvimaalle nostamaan perunaa, sitten nykäisimme mukaan oikein komean palsternakan. Kasvihuoneesta otimme timjamia, laatikosta sipulia, persiljaa, papuja ja herneitä. Piharakennuksen kulmalta vielä yksi komea kesäkurpitsa ja kiven vierestä lipstikkaa. Sisällä valmistelimme vihannekset ja minä tein erittäin maukkaan kanakeiton. Tähän keittoon kaupasta tarvittiin lähinnä se kana, porkkanat ja mausteet.

Ensi keväänä, taas hiukan viisaampana en oikeastaan aio tehdä paljonkaan toisin. Kasvatan hieman valikoimaani ja porrastan istuttamista jonkin verran. Sijoittelen kasveja ehkä hieman paremmin. Kypsymistä ei kuitenkaan voi edistää tuollaisessa tavallisessa muovikasvihuoneessa, joten tähän mennessä ensimmäinen kesäni kasvihuoneviljelijänä on ollut loistava. Nyt jos tänä kesänä vielä joku menee mönkään, minulla on jo iso kasa onnistumisia takataskussa!