Hallan viemää

Nyt meidän puutarhassa taitaa olla kasvukausi ohi. Pakkasukko päätti sen, sillä viime yönä oli syksyn ensimmäinen halla. Onneksi olin ehtinyt istuttaa pari päivää sitten muutaman kanervan, tai callunan, en oikein tiedä mikä niiden ero on. Niitä mahtuu pihalle vielä lisää, mutta pääsinpä ainakin alkuun. Nyt daalian rangat makaavat pitkin nurmikkoa, eikä auringonkukissakaan ole enää mitään jäljellä. Pihalla ollut muratti oli tarkoitus nostaa sisälle talvehtimaan, mutta lienee myöhäistä sekin. Täytyypä ehkä hieman kiirehtiä niiden syyspuuhien kanssa, ennenkuin maa jäätyy. Kukkasipulit ovat vielä pusseissaan, eikä kasvimaallakaan ole talikkoa näkynyt.

Minun kasvimaani ja kasvihuone sijaitsee pihan perällä, aivan pellon laidalla, joten viimeöinen halla taisi osua kovimmin sinne. Kesäkurpitsat olivat tosi täynnä pieniä alkuja, mutta eivät ole enää. Enpä tiedä olisiko sääennusteen seuraamisesta ollut apua, mutta nyt ne kaikki ovat mennyttä. Samoin menivät pavut ja yrtit kasvihuoneesta. Toisaalta ehdin tehdä vielä pari päivää sitten viimeisen peston, johon lisäsin ison kasan omaa basilikaa. Kovin olivat jo pikkuruisia ja kitukasvuisia, mutta aivan basilikan makuisia.

Nyt kasvihuoneessa ovat vielä pystyssä tomaatit, jotka ovat täynnä raakileita. Myös muutama chili odottaa siellä lisää väriä. Toivottavasti eivät ihan heti palellu. Vein kasvihuoneeseen kasan omenoita, sillä naapuri vihjasi, että omenoiden sisältämä etyleeni voisi nopeuttaa chilien kypsymistä. Aiemmin kannoin jo muutaman chilin sisään, mutta nekin ovat niin valtavia, ettei keittiöön taida mahtua enempää.


Seuraavana puuhana taidan hoitaa meidän pihan lintalaudan kuntoon. Me ripustimme sen lasten kanssa jo kerran pihapuuhun, mutta vieraita oli niin paljon, että se oli tyhjä melkein saman tien.

Joku isompi kaveri taisi käydä vielä nuolemassa koko laudan, sillä naru oli katkennut ja lauta makasi osissa nurmikolla. En tiedä olisiko pihan oravat niin taitavia että osaisivat laskeutua roikkuvalle lintulaudalle. Ehkäpä hieman tukevampi mallikin olisi paikallaan. Nyt meidän auringonkukat alkavat kuitenkin olla niin kaluttuja, että niistä ei enää siemeniä irtoa.

Pikkuhiljaa ajatukset alkavat jo siirtymään seuraavaan kevääseen. Jotenkin sen kasvihuoneen puhdistuksen ja haravoinnin tahtoisi vain unohtaa. Toisaalta tämä halla teki motivaatiolle hyvää, sillä ei niitä paleltuneita kasveja viisti enää katsella. Nyt ne raaskii repiä sieltä pois. Tiedänpä mitä teen tänä viikonloppuna.

Chileistä lämpöä

Nyt puutarhan hoito on keskittynyt lähinnä haravointiin ja kuolleiden kasvien kärräämiseen. Ja tietysti omenoiden keräämiseen. Samaan aikaan kun kasvit ulkona kuihtuvat, jatkuu kasvihuoneessa tuotanto ihan hyvään tahtiin. Joka kerta kun sieltä tulee, jää käteen jotain syötävää.

Tomaatteja ei ole vieläkään tarvinut ostaa kaupasta. Tänä kesänä kaikki kasvihuoneeseen päätyneet taimet olivat minitomaatteja, mutta se näyttää olevan kypsymisen kannalta ihan hyvä juttu. Kurkun alkuja ilmestyy kasvihuoneeseen vieläkin, kuten myös pihalle tosi terhakoita kesäkurpitsan kukkia. Mutta jos niitä tahtoo syödä, olemme joutuneet siirtymään ja markettien mauttomiin tuotteisiin. Mielenkiinnolla odottelen jakaako kesäkurpitsa vielä kasvattaa hedelmän, kurkkua tuskin tulee öiden hipoessa hallarajaa. Tosin jos aurinko vaan näyttäytyy päivällä, saattaa kasvihuoneen lämpö nousta hyvinkin vielä 25°C.

Todellisia yllättäjiä ovat kyllä tänä vuonna olleet chilit, jalapenot tai mitä ikinä ne ovatkaan. Itselläni ei ole taimien nimistä tai vahvuudesta tietoakaan, sillä sain kaikki chilin ja paprikan taimet ystäviltäni. Minulla on kasvihuoneessa kahden näköisiä chilejä, niitä pitkiä ja suippoja sekä keskimäärin kolmen sentin mittaisia pieniä. Kumma kyllä niissä pitkissä joku saattaa olla todella mieto ja makea, kun taas toista maistaessani jouduin pyörittelemään jogurttia polttavassa suussani vartin verran. Pienemmät ovat olleet tähän mennessä hyvin ärhäköitä.

Paprikan kanssa hommat menivät vähän heikommin, sillä taimia on ainoastaan yksi, eikä siinä ole kuin kaksi hedelmää. Nyt ne ovat pikkuhiljaa saaneet vähän väriä kylkeen, mutta minusta tuntuu että niitä uhkaa jokin tauti. Paprikan varressa on n. 20cm homeinen ja kellastunut pätkä, jonka yläpuolella paprikat ovat. Nyt ne ovat menettäneet kimmoisuuttaan, eikä taimessakaan olen enää lehtiä jäljellä. Saapa nähdä ehtivätkö paprikat kypsyä. Onneksi ne ovat tosi maukkaita kaupassakin.

Täytyypä kokeilla tänä vuonna kuivatella vähän lämmikettä joulupaketteihin. Ainkin nyt tuntuu, että chilejä tulee reilusti yli omien tarpeiden. Toivottavasti ne vaan ehtivät kypsyä ennen pakkasia. Ehkäpä osan voisi siirtää myös ulkoeteiseen punehtumaan, enpä tiedä mikä niille olisi parasta.

Myös stevia, daalian juurakko ja talteen kerätyt siemenet tulisi siirtää talvisäilöön, mutta en vielä ole oikein ehtinyt tutkia miten. Toivotaan, että lumisade ei ehdi yllättää, kun syksyllä tämä puutarhanhoito on vähän hidasta...

Syyspuuhia ja pihan laittoa

Eräänä päivänä ulos mennessäni huomasin ruskan. Se yllättää joka vuosi nopeudellaan, tuntuu kuin eilen kaikki olisi ollut vielä vihreää mutta tänään punaista, keltaista ja ruskeaa. Meidän pihalla onkin valmistauduttu viime päivinä syksyn tuloon.

Sain vihdoin kaupasta säkin syyslannosta, jota sitten ripottelin pitkin puskia ja kukkapenkkejä. Pussin kyljessä luki, että lannoitus tulee tehdä heinä-, elo- ja syyskuussa. Joten aika myöhässä ollaan, mutta parempi varmaan nyt kun ei ollenkaan. Mm. marjapensaat olisi voinut lannoittaa jo heti sadonkorjuun jälkeen, mutta ehkäpä sieltä on tulossa vielä toinen sato, sillä oksat ovat täynnä silmuja. Liekö lämmin syksy sekoittanut niitäkin. Myös pavut tekevät toista satoaan ja eräänä päivänä esikoinen tuli hernepenkistä kädessään muutama pullea toisen sadon palko.

Pihaa hoidellaan enää hitaasti ja rauhassa, onneksi luonto on löytänyt saman tahdin. Viikonloppuna saatiin hiekkapiha puhallettua kaikista havuista ja lehdistä. Haravaa heilutettiin hieman, mutta enimmäkseen vain sen vuoksi, että suurimmat omenat saatiin ruohonleikkurin tieltä pois. Ja lopulta ruohon leikkaus suoritettiin lehtien päältä. Tuntuu niin turhauttavalta haravoida uudelleen ja uudelleen, joten ehkä sitten syksymmällä.

Vattupensaiden karsiminen on nyt aloitettu, mutta saattaa olla että loppu suoritetaan sitten lumihangessa. Tai puput hoitavat homman. Jotenkin se kuollut risukko ei oikein vedä puoleensa, vaikka parempihan ne olisi siistiä jossain vaiheessa. Tänä vuonna ainakin tuntui, että satoakin tuli paremmin, kun puska oli hyvin karsittu edellisenä syksynä. Etanatkaan eivät asustaneet puskissa, kun juuret olivat vähän ilmavammat, ja toki kahvinporoilla katetut.

Hommia riittää kyllä vielä joka päivälle, yksi tylsimmistä on astioiden, ruukkujen, purkkien ja vatien pesu. Niitä vapautuu koko ajan lisää, kun taimet ja kukat luovuttavat pikkuhiljaa. Ne ovat kasaantuneet vesisäiliön kylkeen jo pitkään, mutta säiliö ei oiken meinaa täyttyä. Sadetta siis kaivataan. Toisaalta kaivataan myös harjaa, inspiraatiota ja hetken rauhaa, jotta purkit saadaan kuivumaan ja talvisäilöön. 

Kaiken muun puuhan ohessa pihalle on tullut muutama kynttilälyhty ja lisää aurinkokennovalaisimia. Ja täytyy tunnustaa teille, että myös ensimmäiset jouluvalot on ajastettu. Tai jos ne syttyvät syyskuussa, niin ehkä ne ei vielä ole jouluvalot. Meidän grillikodan ikkunoissa palaa kuitenkin pimeällä valot ja se näyttää kauniilta, oli jouluvalot tai ei :)