Nyt kun lumi pikkuhiljaa sulaa, on jännää katsella miten pahasti myrät ja muut pikkujyrsijät ovat tuhonneet nurmikon. Viime keväänä pihan perällä kävellessä maa upposi joka askeleella kymmenen senttiä ja sivupihan nurmikko oli myllätty kokonaan ylös. Kukkapenkit olivat valmiiksi möyhennetty ja kesän kukkaloistosta päätellen myös sipulit syöty. Nyt merkkejä vastaavanlaisesta hävityksestä putkahtelee pintaan samaan tahtiin kun kinokset hupenevat.
Tänään pihalla kävellessäni korjasin ohimennen pari aurakeppiä liiteriin, nostin muutaman pudonneen männynoksan sivuun ja tein pari ojaa valuvaa vettä varten. Naputtelin jäätä rikki rapun edestä ja sirottelin soraa pitkin pihaa. Johan mulla oli sen jälkeen valkoisen talvitakin hihat kurassa. Tämä on ihan selkeä merkki:
Nyt on siis kevät, aika leikata kynnet ja vaihtaa takkia!
Siemenhulluus on iskenyt sielläkin, sitä on liikkeellä. Myyrät ovat tosi kurja juttu, niitä vastaan on niin hankala taistella. Toivotaan parasta, että tuhot jäisivät mahdollisimman pieniksi. Sinulle on sydän-tunnustus blogissani, käypä hakemassa !
VastaaPoistaEnsin siemenhullus, sitten taimitauti, kohta kukkakierous, nurmikkopöhköys, satosekoilu ja päätön säilöntä :) Sitten huilataan muutama kuukausi ja kaikki taas alusta! Kiitti pivi <3
VastaaPoista