Jotain pientä tänään, huomenna taas jotain suurta

Tuo pihalla ja kasvimaalla pyöriminen on sitten kummallista. Jos sieltä on pois muutaman päivän, tuntuu että kaikki on kasvanut ja muuttunut mielettömästi. Toisinaan yhden yön aikanakin on tapahtunut ihmeitä. Meillä sato valmistuu hitaasti ja varmasti, mutta taistelut luonnon kanssa jatkuvat.

En tiedä mikä perenna kuvassa on, mutta se kuvaa hyvin tilannetta etanoiden kanssa meidän pihalla. Kahvinporot juurella auttoivat osaan ruukkukukista, mutta orvokit menehtyivät kai kofeiinimyrkytykseen.

Minulla oli mansikkamaata muutama rivi pihan perällä. Keväällä yritin toimia mansikoiden parhaaksi, kitkeä ja harventaa, hieman lannoittaa ja muutama viikko sitten suojasin taimet vielä rastasverkolla. Pari päivää sitten revin verkosta puolet pois, sillä mansikoihin on nyt iskenyt joku tauti. Taimista yli puolet on kuivunut, toiset vähemmän ja toisista ei ole enää mitään jäljellä. Näiden pelastamiseksi minulla ei ole enää mitään ideoita. 

Munakoison taimet ovat saaneet reilusti kokoa, mutta sen ovat huomanneet myös kirvat. Myös muutamasta paprikan taimesta löytyi kirvoja. Niitä kaikkia on nyt suihkuteltu mäntysuopavedellä. Katsotaan mitä käy. Toisaalta kirvoja on ollut aika vähän, joten ehkäpä tämä tehoaa.

http://pixabay.com

 

Sitten henkilökohtaisesti mulle kaikista kamalin luontokappale, jonka kanssa rinnakkaiselo ei vaan suju, eli ampparit. Ne ovat pitkin kesää pörränneet meidän ulko-oven kupeessa ja yhdessä olemme tulleet toimeen. Nyt kuitenkin minulle tuli vika piikki, tai onneksi se oli eka. Mutta eräänä iltana amppari jostain syystä pisti minua meidän ulkorapuilla. Käsittääkseni syksyä kohden ne muuttuvat tunkeilevammaksi, joten niistä oli päästävä eroon.

Mieheni joutui tutkimusmatkalle kuistin välikattoon, mutta tuloksena oli ainoastaan neljä tyhjää pesää. Elävää pesää ei löytynyt. Meille ei jäänyt muita keinoja, kun tukkia amppareiden kulkureitit ja myrkyttää ne suoraan kattoon. Koko operaatio suoritettiin eilen illalla puolen yön tietämillä, kun suurin osa amppareista piti olla jo pesässä. Ja se onnistui kohtalaisen hyvin, sillä uusia pistoksia ei tullut.

Myrkkypullon suppilo roikkuu vielä pesän suulla ja uusintamyrkytyksiä suoritetaan varmuuden vuoksi varmaan useita. Tänään rapuilla on pyörinyt enää muutama kuoleman kielissä kierivä amppari ja muutama pesää etsivä, mutta toivotaan, että pääsimme vaivasta niin minun ei tarvitse viettää loppukesää sisällä...