keskiviikko 7. elokuuta 2013

Steviaa purkkiin ja pulloon

Ostin keväällä puutarhalta pienen ja sievän stevian taimen. Vaihdoin sen suurempaan ruukkuun ja lähes unohdin kasvihuoneen hyllylle puuhatessani muiden kasvien kanssa. Oikeastaan minulla ei ollut juurikaan odotuksia kasvin suhteen, sillä edelliskesän kuuden euron siemenpussista ei ollut itänyt ainoakaan siemen.

Kuva on tällä kertaa lainattu netistä, sillä oma puskani
oli harvennuksen jäljiltä hieman onnettoman näköinen.


Minun stevia oli ehtinyt tehdä lähes puolimetrisen suoran varren, ennenkun kävin tutkimaan sen kasvatusta ja käyttöä tarkemmin. Luin jostain, että sitä kannattaa latvoa kunnolla. Minä katkaisin varren varmaan joskus heinäkuussa, otin lehdet talteen ja kuivasin ne. Nyt viime viikolla pääsin uudelleen korjaamaan satoa, eli kuivasin mukavasti tuuhentuneesta kasvista taas paljon lehtiä. Kuivat lehdet hieroin morttelissa mahdollisimman hienoksi ja talletin pilttipurkkiin odottamaan jotain käyttöä.

Tänään keittelin taas kerran punaherukkamehuja, kun minulle tuli mieleeni kokeilla steviaa makeuttajana. Mehuista tuli luonnollisesti pakastemehuja, sillä kellariin säilöminen tuskin onnistuu kovin hyvin ilman sokeria.

Olen ollut vähän ihmeissäni tämän jauhetun stevian kanssa, sillä se ei liukene kuten tavallinen sokeri, enkä oikein tiedä miten siitä saisi parhaimmin hyödyn irti. Useampaan kertaan joku on kirjoitellut käyttäneensä stevian lehtiä mehuissa tai hilloissa, mutta sen tarkempia ohjeita en ole juurikaan löytänyt. Laittaako lehdet mehumaijaan, keittääkö hillon kanssa, lisätäkö kuumaan vai jäähtyneeseen nesteeseen, tai pakastaako ollenkaan? Tämä kerta on ihan kokeilemalla opittua, mutta vaikutti ainakin suurin piirtein onnistuneelta.


Tein ensin pienen kokeen, liruttelin mukiin kuumaa punaherukkamehua ja lisäilin hieman jauhettuja stevianlehtiä. Kun huomasin, että se todella toimii näinkin, tein muutamaan pakasterasiaan valmista steviamehua. Mehun ulkonäkö ei todellakaan ollut kovin houlutteleva, se varmaan kannattaisi suodattaa tai jotain, mutta maku tuntui olevan yllättävän hyvä. Annostuksen kanssa touhu oli aivan arpapeliä, sillä ainakin mukissa makeus tuntui lisääntyvän mitä kauemmin mehua seisotti pöydällä.

Nyt nämä muutama koepurkki pääsee pakastimeen ja otetaan nautittavaksi vastä kylminä ja pimeinä syysiltoina. Lopun mehun pakastan kokonaan sokerittomana, joten niistäkin pääsee vielä tarvittaessa sekoittelemaan steviamehuja. Tosin ehkä keksin tuolle ihmejauheelle jotain muutakin käyttöä, ehkäpä meillä on seuraavaksi vihertävää kermavaahtoa ja mansikkakiisseliä...


4 kommenttia:

  1. Onpa kiva kun sait stevian kasvatettua ihan sadoksi. Minullahan ihan rehevännäköinen taimi yks kaks otti ja heitti henkensä. Kerrohan sitten kun alatte nauttia steviaherkkuja, onko maku säilynyt. Vihertävä kermavaahto kyllä kuulostaa ihan raikkaalta.

    VastaaPoista
  2. Joo pitää muistaa kirjoitella sitten talvella. Sen käytöstä noin yrttinä on ihmeen vähän tietoa tarjolla...

    VastaaPoista
  3. Kiva tietää stevian käytöstä. Mie ostin sen jo viime kesänä, mutta on jäänyt käyttö aika vähäiseksi, jotenkin tuntuu ettei tuota makeutusta silleen tarvitse ;)
    Sain pidettyä viime talven taimen hengissä ja nyt se tuossa terassilla on kasvanut, kerran leikkelin oksat ja lehdet ja kuivasin ne, pitäs nytkin leikellä, jospa niille keksis käyttöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tota talvettamista minäkin oon miettinyt. Miten sait Emilie onnistumaan? Ja totta se on, ettei sitä makeutusta juuri kaipaa, kun sokerin jättää pois, mutta punaherukkamehu on kyllä vähän karvasta ilman mitään :)

      Poista