tiistai 26. maaliskuuta 2013

Omppopuunoksia ja pupunpapanoita

No nyt päästään vihdoin asiaan, eli tähän muistiinpanoon, josta alun perin lähti liikkeelle koko blogi. Tai ensin tuli se lannistuminen, kun mustekynästä ei tullut kunnolla, liimakin oli kuivunut talven aikana ja niissä kynällä kirjoitetuissa tajunnan virroissa ei ollut päätä eikä häntää.



Mutta pihahommiin, eli olemme tässä vähän harventaneet omppupuita. Meillä on vanha 50-luvun piha, jossa kasvaa tällä hetkellä viisi omenapuuta. Syksyn myrskyissä yksi laho puu meni halki, joten se kaadettiin
loppuun jo syksyllä. Nyt menneenä viikonloppuna saatiin muutama iso oksa nurin ja sitten sitä pientä silppua, jota omppupuiden rungoista lähtee kasvamaan. Oksat jäi sinne puiden alle, kun ei tuolla lumikinosten keskellä mitään parempaakaan paikkaa ole.

Parin päivän kuluttua pihalla kävellessäni huomasin ympärillä kumman ilmiön. Koko piha oli ihan täynnä pupun jälkiä, papanoita ja PISSAA! No toki minäkin tiesin, että rusakot virtsaavat, mutta meidän pihalle pitää tulla ruikkimaan. Me olimme erehdyksissämme järjestäneet niille luonnon asukeille kunnon feastin ja näin ne kiittivät meitä.

Pupun papanat ovat aina olleet jotenkin söpöjä. Niinkuin sillä tavalla, että vaikka lapselle voi sanoa, että katso kulta, tuossa on pupun papanoita. Mutta menepäs sitten pitkin pihaa ja osoittele, katso murunen, tuossa on rusakon kusta...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti