Elävä pajuaidan pätkä

Minä innostuin alkuviikosta kokeilemaan, miten elävää pajuaitaa voisi hyödyntää puutarhassa näkösuojana. Muistan nähneeni sellaisen rakentamisen Strömsössä joskus muutama vuosi sitten. Kaivelin ohjeita ja kuvia netistä ja niiden inspiroimana päädyin hyppimään lähikatujen ojien varteen oksasaksien kanssa.

Ensimmäisellä kierroksella kävin keräilemässä ohuita puolitoistametrisiä piiskoja, jotka punoin sitten kevyeksi verkoksi pihan perälle. Seuraavana päivänä kävellessäni ihan muualle, alkoi katseeni harhailemaan pusikoihin ja ojanvarsiin. Silloin minä tajusin, että se edellinen viritelmä ei ollut yhtään mitään. Kaikki nuo ojat olivat täynnä toistaan pidempiä, parempia ja suorempia pajunvitsoja. Ja näin meille rakennettiin elävä pajuaita pihakeinun taakse.

Pajun sanotaan olevan helppo materiaali elävään aitaan, sillä se juurtuu helposti melkein milloin vaan. Paras aika aidan istuttamiseen on kuitenkin kevät, kun silmut eivät ole vielä puhjenneet ja maa on kosteaa. Aita tarvitsee ensimmäiset vuodet paljon kastelua ja juurtumista edistää vitsojen liottaminen muutaman viikon ajan vesitynnyrissä. Minulla oli kiire, joten laitoin oksat suoraan maahan.

Eli homma meni suunilleen niin, että kävimme mieheni kanssa vuorotellen pusikoissa hakemassa sylilliset reiluja parimetrisiä pajunoksia. Seuraavaksi niitä karsittiin ja niistä valittiin parhaat päältä. Pihakeinun taakse kaivettiin pieni oja, jonka pohjalle pajut tökittiin vuorotellen oikealle ja vasemmalle kallistuen. Sitten oksia yritettiin punoa ja pujotella vuorotellen ristiin niin, että aita tukisi itse itseään ja olisi suurin piirtein suora.

Sen jälkeen aitaa ruvettiin silottelemaan ja salmiakkikuvio yritettiin sitoa suunilleen tasaiseksi luonnollisin materiaalein, eli nippusitein. Niitä löytyi kahta väriä, joista musta tuntu sulautuvan kuitenkin paremmin ympäristöön.

Kun aita oli sidottu, tampattiin maa tiukaksi oksien ympäriltä ja oja täytettiin tuoreella puutarhamullalla Sitten oksia kasteltiin, kasteltiin ja seuraavana päivänä taas kasteltiin.

Viimeiseksi aita siistittiin ja oksien haarat ja latvat tasattiin. Minä toivon, että katkaisukohtiin alkaa pikkuhiljaa ilmestymään silmuja. Nyt aidan kanssa ei voi muuta kun odottaa ja toivoa, että oksat juurtuvat. Tänä kesänä se tuskin antaa vielä kummoista suojaa, mutta ainakin netistä löytyi melkoisen muhkeitakin eläviä pajuaitoja.

Me jäämme seuraamaan tilannetta ja päivitämme kuvia tarpeen mukaan. Jos tämä kokeilu onnistuu, voisi aitaa olla mukava jatkaa ja yrittää tehdä pajusta jonkinlainen pergola.


5.6.2013 tilanne on tämä.