Eräänä kauniina juhannussunnuntaina

Juhannuksena pääsimme nauttimaan oikein kunnolla oman pihan antimista. Sian kylki tosin oli marketista hankittua, mutta muu ruoka oli pihalta ja kasvihuoneesta. Salaattia maustavaan pestoon sekoitin oliiviöljyn, pinjansiementen ja basilikan lisäksi ison nipun sipulinvarsia ja reilun kourallisen vuohenputken lehtiä. Perunat maistuivat voin ja tillin kanssa juuri aurinkoiselle keskikesälle.

Kasvihuoneesta on saatu maisteltavaksi ensimmäiset kurkut, mansikkamaalta aina silloin tällöin punainen mansikka, salaatit rehottavat ja perunatkin alkavat olla sopivan kokoisia. Rucolan ja retiisin sato meni jo, mutta uutta on tulossa hyvää vauhtia. Nyt meillä alkaa olla menossa ottelu pihan eläinten kanssa, kuka sadon ehtii ensimmäisenä korjaamaan.

Pari paivää sitten sain yllättavän tuholaisen kiinni itse teossa, nimittain pihallamme viihtyvistä oravista yksi oli onnellisena mutustelemassa jo valmiiksi onnetonta mansikkasatoa rastasverkon päälta. Ja tosiaan rastaat alkavat kayda riesaksi asti, kun ne pyörivat pihalla nokkien kaiken värillisen kynttilöistä alkaen ja jättavät jälkeensä hurjat sontaläjät.

Tämä erä tuholaisia vastaan on otettu tosissaan. Pihalle on pystytetty linnunpelätin Erkka, mansikkamaa on peitetty verkolla ja Erkan tyttöystävä odottaa vielä varastossa oikeaa hetkeä yllättää marjoja vaanivat rastaat. Tarkoituksena on virittää vielä pihan omppopuihin jotain kiiltävää, heiluvaa ja roikkuvaa, tosin mansikkamaa alkaa olemaan rikkaruohoineen lähinnä vitsi, mutta herukoita näyttäisi tulevan runsaasti, jos me ehdimme vain ensin.

Vaikka kuinka taistelisimme, tuholaiset pääsevät silti joskus yllättämään. Kasvusäkissäni kypsyi hitaasti, mutta varmasti ensimmäinen kesäkurpitsa ja juuri ennen h-hetkeä, eli korjuupäivänä oli sen kylkeen ilmestyneet pienet hampaanjäljet. Itse ajattelin pupujusseja, mutta nyt alankin kallistumaan enemmän sen oravan kannalle...

Niin ja sitten, niistä myyristä en edes jaksa alkaa kirjoittamaan tällä kertaa, mutta sanottakoon että niitä riittää!