Talven varalle ja vähän ylikin

Nyt on virallisesti syksy, syyskuu. Tervetuloa myrskyt ja hallat, kynttilät ja takkatulet. Kyllähän sitä kesää riittikin, ja vieläkin toisinaan iltapäivän auringonpaiste lämmittää ihanasti. Jokainen varautuu talveen omalla tavallaan, toiset eivät ehkä mitenkään. Meillä se on ollut yhtä säilömistä, pakastamista, kuivattamista ja mehustamista. Pihalla puiden pilkkomista ja halkomista, haravoimista, harventamista ja omppojen keräämistä.

Kasvihuoneessa on harvennettu oikein kunnolla. Tomaateista olen katkonut suurimman osan latvoista, joissa on ollut vielä ollut muutama hento kukka. Nyt raakileet saavat kunnolla valoa ja ehtivät toivottavasti kypsyä. Myös tomaatin lehtiä on saksittu reilulla kädellä. Yksi ruukussa kasvanut kurkku on revitty kokonaan irti ja munakoiso nostettu pihalle kukkimaan. Toivotaan, että väljyys auttaa paprikoita ja chilejä saamaan hieman väriä. Niissä kun ei ole vielä kun pilkahdus punaista.

Purkkeihin olen kuivannut enimmäkseen nokkosta, lehtikaalia, ruohosipulia, timjamia ja steviaa. Vielä on jäljellä ainakin rosmariinipuska, persiljaa ja lisää lehtikaalia, myös piparminttua voisi hieman kuivattaa. Täytyy varmasti joku kerta levittää saunan lauteille lakana ja ripotella sinne oikein kunnon yrttikoktail, jotta minun ei tarvitse kuivatella joka päivä jotakin uunissa. Basilikaa ajattelin pakastaa suikaloituna jääpalakuutioihin ja öljyyn sekoitettuna. Näin olen tehnyt aiemminkin ja se oli minusta hyvä keino.

Halkohommia on tietysti tehty pitkin kevättä ja kesää. Kaadetut omenapuut ja sireenit on pilkottu haloiksi ja suuremmat risut on pätkitty. Nyt meillä löytyy kuivaa puuta liiteristä ja vähän kosteampaa puuta pinoista, halottavaa pihalta ja sisään siirrettävää kuivaa puutakin olisi. Kahden talven kokemuksella voin sanoa, että halkoja on reilusti, vaikka takkaa polttaisi päivittäin. Pihasaunassa on myös puukiuas, mutta sen käyttö jää talvella varmaankin vähemmälle. Halkojen kanssa puuhailu on vaan niin mukavaa, eikä vara venettä kaada, vai miten se nyt olikaan. Meillä pärjätään vaikka vähän kylmempikin talvi.

Punertavat lehdet ja ennen kaikkea kalenteri saivat minut muistamaan yhden tärkeän seikan talven varalle. Nimittäin sen, että myös hiiret ja muut pikkuelukat rupeavat varustautumaan talveen ja pyrkimään sisätiloihin. Meillä pikkujyrsijöitä on ollut lähinnä välikatossa, mutta sielläkin niiden rapina on hermoja rassaavaa iltaisin, kun muu talo on hiljentynyt.

Me olemme taistelleet hiiriä (ja tässä kutsun kaikkia pikkujyrsijöitä hiiriksi, niiden oikeasta lajista huolimatta) vastaan perinteisin loukuin ja hiiribaarien avulla. Ensimmäisen talven jälkeen taisimme hävitä taistelun, sillä rapinaa riitti koko talveksi. Seuraavaan talveen kokeilimme uutta kikkaa, eli kastelimme talomme kivijalan ympäryksen etikkavedellä muutamaan kertaan syksyn kylmetessä. Välikatossa oli tietysti myös loukut ja myrkyt, mutta hiiriä jäi kiinni huomattavasti vähemmin.

En tiedä mikä hiirikantaan vaikutti, mutta etikkakikka on ainakin edullinen. Eilen aloitimme ensimmäisen kierroksen kivijalaviertä etikkaliemellä ja kunhan vaan kauppaan ehdimme, ostamme muutaman litran etikkaa lisää. Nurmikolle tai kasveille etikka ei tee hyvää, mutta toivottavasti myös hiiret karttavat sitä ja jättävät talomme rauhaan.