Otetaanko pihakierros

Minulla tuli taas pari päivää takaperin kummallinen flashback lapsuuteen ja joka ikisen mummola-serkku-tuttavavierailun, joka päättyi poikkeuksetta huhtikuusta alkaen pitkälle syksyyn puutarhakierrokseen. Muistan kuinka pienenä minua ihmetytti ja rassasi se, miksi joka ikinen kerta piti tutkia ne samat raparperinvarret ja pionit, omenapuut ja marjapensaat. Nyt minä tajuan sen. Tai ainakin jatkan perinnettä hyvin tehokkaasti esittelemällä omaa pihaani joka kerta, kun aihetta edes kevyesti sivutaan jossain vaiheessa keskustelua tai joku jaksaa kiertää tilukseni ympäri.

Viimeisten viikkojen aikana joka ikinen minun vieraistani on kiertänyt meidän pihan ympäri, tutkinut elävää pajuaitaa, kurkkinut kukkaistutuksiin ja saanut kuulla selvityksen kasvihuoneeni sisällöstä ja siitä, mitkä taimet asuvat ja yöpyvät missäkin. Olemme miettineet kanankakan tehokkuutta ja kasvusäkkien sijoittelua sekä tietysti ihastelleet minun kasvulaatikoita, taimia ja yrttejäni.

Mutta hienoa tässä hommassa on kuitenkin se, etten minä ole läheskään aina se, joka sinne pihalle hinkuaa. Lieneekö syynä bloggaus ja joka projektin hehkuttaminen, vai se, että minä en ole ollenkaan ainoa kolmekymppinen puutarhaan ja kasvatteluun hurahtanut nainen. Mukavaahan se on, kun ihmiset ovat kiinnostuneet. Tietysti juuri tällä hetkellä minun elämässäni on aikaa ja tarvetta kotiin keskittyvällä harrastuksella, mutta ei kai jokainen vieras ihan vaan kohteliaisuuttaan pyydä nähdä perunamaata, kukkapenkkejä ja kasvihuonetta, eihän...

.

Kylvöt purkissa

Helatorstai ja pitkä viikonloppu tarjosivat sen verran aikaa, että nyt alkavat kaikki suunnitellut kylvöt olemaan valmiita. Aurinko on hellinyt kasveja ja tietysti myös ihmisiä, mutta erityisesti kasvit ovat vahvistuneet ja hento vihreä väri on muuttunut vahvaksi tummaksi. Koivutkin ovat muutamassa päivässä saaneet kunnon hiirenkorvat.

Kompostia myllätessä pihan perältä löytyi vanha kaivon kansi, tai kannen rengas. Se rullattiin esiin ja suorastaan vaati sisäänsä värikkäitä kesäkukkia. Rengas löysi paikkansa heti portin pielestä. Minä istutin muutaman jäljelle jääneen kesäkukan renkaaseen, mutta toivottavasti kesän edetessä se saa sisäänsä upean värikkään ja monipuolisen istutuksen.

Kasvulaatikoissa ovat itäneet ensimmäisenä retiisit ja kasvihuoneessa vihertää sipulinvarret ja rucola. Avomaalle tehtiin viimein muutaman rivin palsternakkapenkki. Tomaatintaimet ovat vihdoin saaneet vauhtia kasvuun, kuten myös kasvihuonekurkut. Ainoa mikä takkuaa yhä, on minun munakoisojen kasvatus. Siemenet ovat itäneet, mutta mitään muuta ei sitten ole tapahtunutkaan. Otin eilen kaksi hentoa tainta ja laitoin ne kunnon multaan. Käytin taimille eri multaa ja sijoitin ne suoraan isoihin ruukkuihin. Katsotaan, auttaako kasvupaikan muutos taimia vahvistumaan. Onneksi niitä on jäljellä vielä vaikka kuinka, voin sitten testailla erilaisia menetelmiä, jos tästä ei tule mitään.

Viime kesäksi ostimme talomme kulmalle näkösuojaksi suunnitellun valkean köynnösritilän ja sen eteen kukkalaatikon. Yritin kasvattaa ruukussa köynnöksiä, mm. mustasilmäsusannaa, hajuhernettä, ruusupapua ja murattia. Ainoa, mikä lopulta nousi ritilään oli muratti. Tästä viisastuneena istutin multaan tänä vuonna suoraan muratintaimen ja haen sitten myöhemmin kesällä jonkin köynnöskukan, joka pärjää varjoisassa kasvupaikassa.
Minun ajatukseni oli, että loppukesällä meillä on ihana vihreä näkösuoja, mutta sen onnistumiseen olisi tarvittu muoviköynnöksiä.

Onni on vanha ja melkein umpeen kasvanut puutarha. Vähän myöhemmin kesällä sireenit ja muut puskat ovat niin reheviä, ettei takana kulkevaa tietä edes näy. Eli eiköhän me näillä kasveilla ja kukilla aleta pärjäämään, muutamaa keäkukkaa lukuunottamatta kylvöt ovat siis purkissa. Ainakin niin minä luulen, tänään.

Plan b

Muutaman päivän auringonpaiste on saanut minut kuvittelemaan, että nyt on kesä. Olen ottanut äkkilähdön kylvöissä niin, että pihalla kaksi kasvulaatikkoa ovat saaneet siemenet multaansa ja kasvihuoneessa ovat hyllyt ja tasot täyttyneet, ainakin päiväsaikaan. Eräänä aamuna aloitin homman niin, että kaadoin laatikollisen siemenpusseja nurmikolle ja yritin jakaa salaatit ja yrtit, retiisit ja sipulit jotenkin järkevästi laatikoihin. Yksi kasvulaatikko täytettiin kokonaan herneillä.

Kasvihuoneessa on nyt oikealla seinällä hieman lyhennetty varastohylly ja pöytätasona paksu styrox-levy. Huoneen päädyssä on kasvulaatikko ja vasen laita on vielä tyhjä, mutta varattuna ruukuille ja kasvusäkille, eli tomaateille ja munakoisoille, ehkä kurkuille.

Tällä hetkellä ei taida olla näkyvissä hallan vaaraa, mutta parempi silti kiikuttaa ainakin herkimmät taimet vielä iltaisin sisään. Säkissä kasvavat kesäkurpitsantaimet joutuivat pihalle sään armoille ja saavat jäädä sinne, ainakin näillä yölämpötiloilla. Joku ongelma minun kesäkurpitsoilla on, sillä niiden lehdet ovat käpristyneet sekä kasvusäkissä että taimina maitotölkeissä. Ehkä ongelmana on liian tymäkkä multa, mistä sitä tietää. Hyvin ne näyttävät voivan noin yleensä.

Alkuviikosta kävin ostamassa pihalle muutaman orvokintaimen ja laitoin pari petuniaa laatikkoon kasvamaan. Samassa laatikossa petunian kanssa on auringonkukkia ja daalian juurakko, jonka heräämisestä ei ole vielä tietoakaan. Toivotaan, että lämmin sää auttaa asiaan. Ruukuissa kasvavat kesäkukkaseos, auringonkukka ja kehäkukka ovat hyvässä vauhdissa ja niistä saan toivottavasti pian kukkia myös maljakkoon. Yksi kaivon rengas odottaa vielä asukkaitaan, mutta ei varmaan kannata hätäillä, että saa tehtyä näyttävän istutuksen, joka ei päädy hallan hampaisiin.

Tänään päädyin hieman mainoksen uhriksi, sillä tilasin itselleni Sami Tallbergin villiyrttikeittokirjan. Aihe on kiinnostava ja miedän pöydässä on vuosittain maisteltukin vähän vaikka mitä. Nyt minulla on kuitenkin olemassa plan b: jos halla vie sadon niin vuohenputkea ja voikukkaa löytyy aina!